The Project Gutenberg EBook of Valkoisia �it�, by F. M. Dostojevsky
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project
Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Valkoisia �it�
Author: F. M. Dostojevsky
Release Date: November 24, 2008 [EBook #27319]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOISIA �IT� ***
Produced by Tapio Riikonen
VALKOISIA �IT�
Kirj.
F. M. Dostojevski
Suomensi  teini.
Raumalla 1896.
Rauman Kirjapaino-Osakeyhti�n kirjapaino.
SIS�LLYS:
Johdanto
Ensim�inen y�
Toinen y�
Nastjenkan historia
Kolmas y�
Nelj�s y�
JOHDANTO.
Sairaanloisten hengentilain kuvaileminen on kertovalle kirjailijalle vaikeimpia teht�vi�, mik�
ei aina ota onnistuakseen. Usein ovat sellaiset kuvaukset pintapuolisia, osaksi aivan
ep�tosiakin, mutta usein koetetaan niit� kokonaan v�ltt��kin.
Ja kuitenkin on el�m�n kuvaus ep�t�ydellinen, jos henkiset sairaustilat j�tet��n pois. Me
kohtaamme niit� el�m�ss� useammin kuin itse tied�mmek��n, sill� hengen sairaus, jonka syyt
ovat niin monilukuiset, ei ole harvinaisempi, kuin joku muukaan sairaus.
Ven�j�n kirjallisuudessa l�yd�mme lukuisia kertomuksia kaikenlaisista sieluntiloista. Melkein
jokainen mainittava ven�l�inen kirjailija, niinkuin esim.: Gogol, Sollogub, Turgenjev,
Pissemsky, Gontsharov, Tolstoi, Soltikov y.m. ovat sellaista esitt�neet.
Mutta ei kukaan muu maailman kirjailija ole hengensairasten tilaa niin laajaper�isesti esitt�nyt
kuin Dostojevsky. H�nen teoksessaan tapaamme melkein kaikki tilat ja kohdat, erakosta
alkain, jonka el�m� liikkuu s��nn�llisen ja sairaan tilan v�lill�, aina raivohulluun saakka.
Mutta ei ainoasti kuvauksiensa lukuun, vaan my�s havaantojensa ter�vyyteen ja hienouteen
katsoen ja kertomuksensa el�m�n todellisuuteen ja tarkkuuteen n�hden on Dostojevsky
merkitt�v� poikkeus. Ven�l�iset kirjallisuushistorijoitsijat asettavat h�net t�ss� suhteessa
Shakespearen rinnalle ja nimitt�v�t h�nen koottuja teoksiaan t�ydelliseksi
psychopathologiaksi, mik� on luonnontieteilij�nkin arvoista. K�sitt��ksemme Dostojevskyn
mestarillista esityst�, on oikeastaan lyhyt valmistus psychiatriassa tarpeellinen.
Kukin Dostojevskyn lukuisista romaaneista ja kertomuksista sis�lt�� v�hint��nkin yhden lajin
hengensairautta. Seuraava kertomus tekee sent�hden erityisen vaikutuksen, ett� kertoja itse on
henkisesti sairas tyyppi ja itsekin nimitt�� itsens� sellaiseksi.
ENSIM�INEN Y�.
Oli ihmetelt�v� y�, y�, jollaista vain nuorena elet��n, arvoisa lukijani. Lukematon joukko
tuikkivia t�hti� kimalteli kirkkaalla taivaslaella ja tuonne yl�s silm�illess� t�ytyi ehdottomasti
kysy�: "Onko mahdollista, ett� sellaisenkin taivaan alla el�� oikullisia, pahoja ihmisi�?"
Onhan tuo lapsellinen kysymys, arvoisa lukija, hyvinkin lapsellinen, mutta se tuli useammin
mieleeni kuin teille, hyv�t herrat!& Puhuessani oikullisista, pahoista ihmisist�, muistan min�
omituista kuljetustani koko tuona p�iv�n�. Aamusta varhain rasitti minua raskasmielisyys.
�kki� p�lk�hti p��h�ni, ett� kaikki pakenivat, kaikki j�ttiv�t minua.  Tietysti kysyy
jokainen: "Kutka kaikki?"  Jo kahdeksan vuotta el�n min� Pietarissa, enk� ole tuskin
tuttavaakaan osannut hankkia.
Mutta mit� minulla on tuttavista? Ilman niit�kin on minulle koko Pietari tuttua. Senp� vuoksi
n�ytti minusta ik��nkuin kaikki minut j�tt�isiv�t, kun koko Pietari yhdell�haavaa l�ksi
liikkeelle ja meni maahuviloihinsa. Kamalalta tuntui minusta j��d� yksin�ni ja my�t��ns�
kolme p�iv�� juoksin min� murheessa ja tuskassa, tarkoituksetta, l�pi kaupungin,
k�sitt�m�tt�, mit� minussa tapahtui. Jos menin yli Nevskyn tai k�velin kes�puistossa tai pitkin
virran rantaa  ei ainuitakaan kasvoja en��n, joita olin tottunut kaiken vuotta kohtaamaan,
m��r�ttyn� hetken�, samalla paikalla.
He eiv�t luonnollisesti tunne minua, mutta min� tunnen heid�t. Min� tunnen heid�t tarkasti,
min� olen tutkistellut heid�n naamansa, min� iloitsen, kun he ovat tyytyv�isi� ja tulen
synkk�mieliseksi, kun hekin synkistyv�t. Min� olen milt'ei yst�vyyden suhteissa er��n ukon
kanssa, jonka min� jokap�iv�, m��r�tunnilla, kohtaan Fontankalla. H�n puhuu aina itsekseen
ja huitoo vasemmalla k�dell��n, samalla kuin h�n oikeassaan pit�� pitk��, kultaisella p��ll�
varustettua kierokeppi�. H�n on jo huomannut minut ja osoittaa vilkasta mielenkiintymyst�
minua kohtaan. Ell'en min� joskus, sattumalta, ole m��r�hetkell� Fontankalla, niin voin olla
varma, ett� h�n tulee levottomaksi. Sent�hden olimme toisinaan v�h�ll� terveht�� toisiamme,
eritt�inkin jos me kumpikin olimme hyv�ll� tuulella. Sitten taaskin, ellemme kahteen p�iv��n
olleet n�hneet toisiamme ja kolmantena j�lleen kohtasimme, tartuimme ehdottomasti
hattuihimme, mutta viel� oikiaan aikaan oivalsimme asian oikian laidan, annoimme k�den
vaipua ja menimme my�t�tuntoisina toistemme ohitse.
Talotkin ovat minulle tuttuja. Astuessani pitkin katuja n�kyy jokainen tunkeutuvan esiin,
katselevan minua kaikkine ikkunoineen, ik��nkuin tahtoisivat sanoa:  "Hyv�� p�iv��!
kuinka voitte? Min� olen, Jumalan kiitos, terve ja toukokuussa saan min� viel� yhden
kerroksen."
Taikka:  "Kuinka voitte? Minulla alkaa huomenna korjaus."
Taikka:  "Olin v�h�ll� palaa ja olen kovin pel�stynyt."
Minulla on lemmikki� niiden seassa, l�heisi� yst�vi�, er�s niist� tulee t�n� suvena k�ym��n
parannuksella arkkitehdin luona. Mutta sitten tulen min� jokap�iv� menem��n siit� ohitse
ettei vain mit��n tuosta parantamisesta tapahtuisi noin vain p��llemmitt�in. �lk��n niin
tapahtukokaan!
Mutta en koskaan ole unohtama er��n vaalean ruusunv�risen talon historiaa. Se oli niin soma,
kivinen, v�h�inen huoneus, se katseli niin yst�v�llisesti ja kutsuvasti minuun ja niin ylpe�sti
k�mpel��n naapuriinsa, ett� syd�meni iloitsi, niin usein kuin kuljin sen ohitse. Edellisell�
viikolla astuskelin min� j�lleen tuota katua pitkin ja kun min� silm�ilin yst�v�ni puoleen,
kuulin min� valittavaisen huudon: "He ovat minut tahrineet keltaisella v�rill�!" Raakalaiset!
Eiv�t he ole mit��n s��st�neet, ei edes pylv�it� eik� koristeita ja yst�v�ni on aivan kokonaan
keltainen, niinkuin kanarialintu. Sappeni paisui partaittensa yli t�st� n��st� enk� viel�
t�n��nk��n voi tuota niin surkeasti rumennettua taloa j�lleen n�hd�, mik� tuonelan v�rill�
siveltiin.
N�in saattaa nyt lukija k�sitt�� mitenk� min� olen koko Pietarin kanssa tuttu.
Maininnut olen jo, ett� minua vaivasi levottomuus kolme p�iv��, kunnes vihdoin keksin syyn
siihen. Kadullakaan ai l�yt�nyt rauhaa.  T�m� ei ollut siell� eik� tuokaan ollut siell� ja
mihink� oli sek��n mennyt?  Ja kotonani oli viel� pahemmin. Kaksi ehtoota vaivasin itse�ni
kysymyksell�: Mit� puuttuu minulta sitten t�ss� sopessani? Mik� tekee oloni t��ll� niin
kiusalliseksi? Neuvottomana katselin min� viheri�isi�, savustuneita seini� ja kattoa, miss�
riippui h�m�h�kin seitti�, joiden s�ilytt�misess� Matrena kunnosti itsens�. Min� silm�ilin
kaikkia huonekaluja, tarkastelin joka tuolia ja kysyin itselt�ni eik� tuo paha siin� olisi? Sill�
niinpiankuin ei tuoli niin seiso, niinkuin se eilen seisoi, niin olen aivan raivossani. Min�
t�hystelin ikkunaankin, mutta kaikki oli turhaa, ei tullut olo minulle v�hint�k��n
helpommaksi. Sitten juolahti mieleeni kutsua Matrenaa ja antaa h�nelle is�llisi� varoituksia
h�m�h�kin seitist� eritt�inkin ja ep�j�rjestyksest� yleens�. Mutta h�n vain kummastellen
katseli minua ja meni, sanaakaan sanomatta, tiehens� ja h�m�h�kin seitit riippuvat viel�kin
hyvin s�ilytettyn� samassa paikassa.
Vihdoin, vasta t�n� aamuna huomasin min� mist� oli kysymys! Voi! He rient�v�t kaikki ulos
maahuviloihinsa! Anteeksi arkip�iv�inen puheeni, mutta en ollut siin� mieless�, ett� voisin
suuria sanoja sommitella, koska kaikki mit� Pietarissa oli eloa, oli l�htem�isill��n
maahuviloihinsa, tai oli jo niihin mennyt,  koska kukin s��dyllisen n�k�inen kunnioitettava
herra, joka otti isvossikan, n�ytti minun silmiss�ni kunnianarvoiselta perheenis�lt�, joka
suoritetun p�iv�ty�n j�lkeen matkustaa pois virkisty�kseen perheens� parissa
maahuvilassaan& Koska kussakin ohikulkijassa oli jotakin niin omituista, mik� jokaiselle
vastaantulijalle ilmoitti: "Min�, herrani, olen t��ll� vain noin sivumenneen ja kahden tunnin
kuluttua matkustan maahuvilaan& "
Aukeni ikkuna, jota hentoset sormet, valkeat kuin sokeri, t�ristiv�t, ilmestyi soman tytt�sen
p��, joka kutsui luokseen er�st� astioissa kasvavia kukkia kaupittelevaa kulkukauppiasta.
Oitis tuli mieleeni ajatus, ett� n�it� kukkia ostettiin ei ilahtuakseen niiden hyv�st� hajusta
kolkossa kaupungin asunnossa, vaan vied�kseen ne maahuvilaan.
Pian oli minulla sellainen menestys uudessa omituisessa keksinn�ss�ni, ett� min� paljaasta
ulkon��st�, hairahtumatta, saatoin sanoa, mill� maahuvilalla kukin asui. Kameny-Ostrovan
(kivisen saaren) ja Apteekkari-saaren ja maahuvilain asukkaat Pietarihovin rautatien varrella,
tunnettiin erinomaisesta loisteliaisuudesta, hienoista kes�puvuista ja komeista ajopelist�,
joissa he kaupunkiin tulivat. Pargolovan ja ymp�rist�n asukkaat tekiv�t jo heti ensi
silm�yksess� vaikutuksen j�rjellisell� vakavuudellaan. Krestovsky-saaren asujamet olivat
vaatimattoman, iloisen ulkon�k�ns� puolesta tunnettavat.
Kohdatessani pitk�n jonon kuormavaunuja, mitk� kulkivat verkalleen, h�llill� ohjaksilla, ja
joissa oli kokonaisia vuoria huonekaluja, tuoleja, p�yti�, turkkilaisia ja ei turkkilaisia
divaaneja ja kaikenlaatuista taloustavaraa, joiden p��ll� istui kukoistava keitt�j�t�r varjellen
haltijav�kens� omaisuutta niinkuin silm�ter��  n�hdess�ni aluksia, jotka, kuormattuina
kaikenmoisilla talontarpeilla, kulkivat Nevaa tai Fontankaa alasp�in saaria kohti, monistuivat
kuormavaunut ja alukset kymmen- ja satakertaisiksi silmiss�ni. Minusta n�ytti ik��nkuin
l�htisi kaikki liikkeelle vaeltaakseen suurissa matkueissa maahuviloihin, ik��nkuin koko
Pietari muuttuisi er�maaksi. Vihdoin k�sitti minut h�pe�n ja murheen tunto, sill� minulla ei
ollut lainkaan paikkaa mihink� min� maille menisin. Min� olin valmis matkustamaan
jokaisessa kuormavaunussa ja jokaisen s��dyllisen n�k�isen herran kanssa, joka oli ajopelit
vuokrannut. Mutta ei kukaan, ei niin kukaan kutsunut minua. Minut unhotettiin kokonaan,
min� olin tosiaankin vieras kaikille!
Min� kuljeksin paljon ja kauvaksi, niin ett� min�, tapani mukaan, olin jo kokonaan unohtanut
miss� min� olinkaan, kun min� �kki� n�in portinvartijan edess�ni. Kohta tulin syd�mess�ni
iloiseksi, min� menin portin l�pitse, ketoja ja niittyj� pitkin, enk� v�litt�nyt v�symyksest�,
vaan tunsin koko olennossani, ett� kuorma kirposi sielustani. Kaikki ohikulkijat katselivat
minuun niin iloisesti, ett� todella jouduin kiusaukseen tervehti� heit�, kaikki n�kyiv�t he
olevan jostakin syyst� iloiset, kaikki polttivat he sikaareja. Ja min� olin niin tyytyv�inen
niinkuin ei koskaan ennen. Min� tunsin itseni �kki� siirretyksi Italiaan,  niin voimallisesti
vaikutti luonto minuun, puolikuolleesen kaupunkilaiseen, joka olin melkein tukehtunut
kivisten muurien v�liin.
On jotakin sanomattomasti vaikuttavaa meid�n Pietarilaisessa luonnossamme, kun se, kev��n
l�hestyess�, �kki� kehitt�� kaiken valtansa, kaikki taivaalta saamansa voimat, seppel�itsee ja
kukilla koristaa itsens�. Ehdottomasti muistuttaa se minua jostakusta sairaanloisesta,
n��ntyneest� tyt�st�, jota surkuttelulla, rakastavalla my�t�tuntoisuudella katsellaan, mutta
joka �kki�, yhdess� silm�nr�p�yksess�, kukoistaa ihmetelt�v�ss� ihanuudessa, sill'aikaa kuin
me h�mm�stynein�, ihastuneina kysymme itselt�mme, mik� voima sen vaikutti, ett� nuo
surulliset, ajattelevaiset silm�t leimahtivat sellaiseen tuleen, ett� nuo kalpeat, laihat posket
t�yttyiv�t verell�, ett� nuo hennot kasvojenpiirteet tulivat niin innostuneiksi, ett� tuo povi
kohosi, ett� tuon tytt�paran kasvoja el�hytti el�m�n voima ja kauneus sek� hurmaava
hymyily?
Me katselemme ymp�rillemme ja etsimme jotakuta, joka voisi t�t� ihmett� selitt��& Mutta
vain silm�nr�p�yksen,  ehk� jo huomenna tapaamme j�lleen tuon hajamielisen silm�yksen,
kuin ennen, samat kalpeat kasvot, saman ep�r�imisen liikkeiss� ja kuolettavan tuskan
j�lki�kin lyhyen kukoistusajan kuluttua&
Ja me surkuttelemme, ett� tuo katoova kauneus haihtui niin nopeasti ja takaisin palajamatta,
ett� sen loisto oli niin petollinen.
Mutta kuitenkin oli y�ni p�iv�� parempi! Se oli t�llainen:
Hyvin my�h��n palasin min� kaupunkiin ja kello l�i jo kymmenen kun min� l�hestyin
asuntoani. Tieni vei minut pitkin kanavaa, miss� ei t�h�n aikaan tapaa yht��n ihmissielua.
Min� asun nimitt�in et�isess� kaupunginosassa.
Min� kuljin ja lauloin, sill�, kun min� olen onnellinen, laulan min� aina jotakin itsekseni,
niinkuin jokainen onnellinen ihminen, jolla ei ole yst�vi�, eik� hyvi� tuttavia, joiden kanssa
h�n voisi iloansa jakaa. �kki� sattui minulle aivan odottamaton seikkailu.
Syrj�ss�, kanavan k�sipuita vasten nojautuneena seisoi er�s naisellinen olento. H�nen
kyyn�rp��ns� lep�siv�t k�sipuitten raudalla ja h�n katseli hyvin tarkasti kanavan synkk��n
veteen. H�n kantoi vieh�tt�v�� keltaista hattua ja somaa mustaa kauhtanaa.
"Se on neito ja kaikissa tapauksissa ruskosilm�inen", ajattelin min�. Ei h�n n�kynyt kuulevan
askeleitani eik� liikahtanut astuessani pid�tetyll� henk�yksell� ja kovasti tykytt�v�ll�
syd�mell� h�nen ohitsensa.
"Merkillist�!" ajattelin min�, "luultavasti on h�n vaipunut ajatuksiinsa jostakin syyst�", ja
�kki� j�in min� ik��nkuin kivettyneen� seisomaan. Kuulin tukahdutettua itkua. Niinp�! Se ei
ollut erehdys. Neito itki ja nyyhkyi tuon tuostakin. Jumalani! Syd�meni lakkasi sykkim�st�.
Ja niin kovin ujo olen min� naisia kohtaan, & mutta se oli niin liikuttava hetki! Min�
k��nnyin ymp�ri, astuin h�nen luokseen ja olin juuri h�nt� puhuttelemaisillani: "Neitiseni!";
ellei olisi mieleeni johtunut, ett� t�m� puhuttelemistapa jo tuhansia kertoja on esiintynyt
suuren maailman romaaneissa.
Se vain pid�tti minua. Mutta etsiess�ni toisia sanoja, ojentihe neitonen, katseli ymp�rilleen,
painoi silm�ns� alas ja astui reippaasti ohitseni pitkin rantakatua. Min� seurasin h�nt� oitis
per�ss�, mutta h�n huomasi sen, j�tti rannan, astui kadun poikki ja sitten eteenp�in k�yt�v�ll�.
En uskaltanut seurata h�nt� kadun poikki. Syd�meni sykki kiivaasti. Aavistamatta tuli
sattumus avukseni.
Tuolla puolen k�yt�v��, ei kaukana tuntemattomastani, ilmestyi �kki� er�s h�nnystakkiin
puettu vakavan ik�inen herrasmies, mutta ei voi sanoa, ett� h�n oli yht� vakava k�yt�kselt��n
ja k�ynnilt��n. H�n astui horjuen, nojaten samassa varovasti muuria vasten. Neitonen riensi
niinkuin nuoli, nopeasti ja ujosti kuten kaikkien tytt�jen on tapa, jotka eiv�t toivo, ett� kukaan
seuraa y�ll� heit� kotiin, Tietysti ei olisi tuo hoiperteleva herra h�nt� saavuttanutkaan, ellei
kohtaloni olisi pakoittanut h�nt� k�ytt�m��n keinokkaita keinoja. �kki�, sanaakaan
sanomatta, kiiruhtaa herra juoksujalassa tuntemattomani per�ss�. Neitonen riensi niinkuin
myrsky, mutta tuo hoiperteleva herra saavutti h�net; neitonen huudahti  ja & min� siunaan
kohtaloa mainiosta kepist�ni, mik� t�ll� haavaa oli sattumalta oikiassa k�dess�ni.
Silm�nr�p�yksess� olin min� kadun toisella puolen. Oitis k�sitti kutsumaton seuralainen,
mist� oli kysymys, tuli j�rkihins�, vaikeni ja j�i j�lkeenp�in. Vasta kun jo olimme melkoisen
matkan p��ss�, teki h�n vastalauseen oikein pontevin sanoin. Mutta h�nen sanansa eiv�t
saavuttaneet meit� en��n.
"Antakaa minulle k�sivartenne", sanoin min� tuntemattomalleni, "sitten ei h�n en��n rohkene
teit� ahdistaa."
Vaijeten ojensi h�n k�sivartensa minulle, vapisten viel� liikutuksesta ja pelj�styksest�. Oi,
kuinka min� t�ss� silm�nr�p�yksess� siunasin kutsumatonta herraa. Silm�ilin neitoa
sivultap�in,  h�n oli vieh�tt�v� ruskosilm�,  olin oikein arvannut. H�nen mustissa
silm�ripseiss��n kiilsi viel� kyyneleet p��styst� pelj�styksest� tai aikaisemmasta murheesta.
Mutta h�nen huulillaan oli jo hymyily. H�n katsahti salaa minuun, punastui hieman ja l�i
silm�ns� alas.
"Kuulkaas, miksi pakenitte minua? Jos min� olisin ollut l�sn�, niin ei olisi teille mit��n
tapahtunut."
"Mutta enh�n min� teit� edes tuntenut. Luulin ett� tekin& "
"Tunnetteko sitten nyt minua?"
"V�h�n & esimerkiksi & miksi vapisitte te?"
"Oi, te olette oitis huomanneet!" vastasin min�, ihastuneena, ett� tuntemattomani oli niin
�lyk�s. Se ei koskaan ole kaunottarelle vahingoksi. "Niin te olette oitis huomanneet kenenk�
kanssa teill� on tekemist�. Min� olen arka naisien parissa, enk� v�it�, etten ollut v�hemmin,
kuin tek��n, h�mm�stynyt silloin kuin tuo herra teit� pelj�stytti& Nyt pelk��n vain yht�. Se
on minusta kuin unta. Unissakaan en olisi ajatellut, ett� kerrankaan saisin puhua naisellisen
olennon kanssa."
"Kuinka? Tosiaankin?"
"Ja kun k�sivarteni vapisee, niin on se siit�, etten viel� koskaan ole k�sitellyt niin somaa,
pient� k�sivartta kuin teid�n. Olen kokonaan vieraantunut seurustelusta naisten kanssa, se on,
min� en ole viel� koskaan siihen tottunut. Min� el�n yksin�ni& En tied� lainkaan kuinka
heid�n kanssa puhutaan. N�hk��s, min� pelk��n sanovani tyhmyyksi�. Sanokaas suoraan
minulle, enk� min� ole vastenmielinen."
"Ei, ei lainkaan, p�invastoin. Ja jos te vaaditte, ett� puhun suoraan, niin saatan teille sanoa,
ett� sellainen kainous miellytt�� naisia. Jos tahdotte tiet�� viel� enemm�n, niin tahdon teille
uskoa, ett� te miellyt�tte minuakin  ja ett� min� kernaasti suostun seuraanne asunnolleni."
"Te saatte kai ujouteni oitis haihtumaan", vastasin min� ihastuneena, "ja sitten on keinoni
lopussa."
"Keinotko? Mitk� keinot, mit� varten? Se on jo huonoa."
"Suokaa anteeksi, kieleni on liijan kerki�. Mutta kuinka voitte vaatia, ett� sellaisena hetken�
ei toivoa& "
"Mieliksennek�? Eik� totta?"
"Niinp� niin! Olkaa, Jumalan nimess�, varovainen. Tuomitkaa kuka min� olen. Min� olen nyt
kuudenkolmatta vuoden vanha, mutta en ole viel� koskaan seurustellut kenenk��n kanssa.
Kuinka voisin siis kauniisti ja viisaasti puhua? Teille on sopivampi kun kaikki on suoraan
puhuttu. Min� en osaa vaijeta, kun syd�n on t�ysi. Yht�kaikki& Uskotteko minua? Ei
ainoatakaan naista, ei koskaan, ei koskaan. Ei v�hint�k��n tuttavuutta. Min� uneksin ja toivon
vain jokap�iv�, ett� min� vihdoin kerrankin kohtaisin jonkun. Voi, jos te tiet�isitte kuinka
usein min� jo olen t�ll� tavalla ollut rakastunut!"
"Nytk�? Kuinka? Kehenk�?"
"Ei kehenk��n,  ihannekuvaan,  tuohon, joka minulle unessa ilmestyy. Ajatuksissani el�n
min� l�pi koko romaanin. Oi, te ette tunne minua! Se on totta, min� olen kohdannut kaksi,
kolme naista. Mutta mit� naisia olivatkaan he. He olivat aina tuollaisia ravintolanaisia, ett�&
Mutta te tulette nauramaan, kun min� kerron teille, ett� usein tuli mieleeni puhutella kadulla
jotakuta ylh�iss��tyist� naista, arvattavasti, kun h�n olisi yksin��n ja luonnollisesti kaino,
kunnioitettava ja intohimoinen. Aikomukseni oli sanoa h�nelle, ett� min� yksin�isyydess�ni
menen hukkaan, ettei h�n karkoittaisi minua luotaan pois, minulla kun ei ole mahdollisuus
oppia ket��n naista tuntemaan. Min� tahdoin huomauttaa h�nt� siit�, ett� naisen velvollisuus
on ei kielt�� niin onnettoman ihmisen kainoa rukousta kuin minun, ett� min� en pyyd�
enemp�� kuin sanomaan minulle kaksi my�t�tuntoista, yst�v�llist� sanaa, eik� ajamaan minua
ensiaskeleella pois, uskomaan sanaani, kuulemaan mit� minulla olisi sanottavaa, nauramaan
minulle, jos niin mieli tekisi, lohduttamaan minua, lahjoittamaan minulle pari sanaa,
ainoastaan pari sanaa, sitten en tahtoisi puolestani en��n koskaan kohdata h�nt�!& Mutta te
nauratte!& Muutoin, puhunhan min� t�t�kin tarkoitusta varten."
"�lk��t olko pahoillanne siit�. Min� nauran senvuoksi, ett� te itse olette oma vihollisenne, jos
te yritt�isitte sit�, niin tulisi se teille ehk� onnistumaan vaikkapa kadullakin,  jota
yksinkertaisemmin sit� parempi. Ei kukaan hyv�syd�minen nainen, ellei h�n vain ole tyhm�,
tai sill� hetkell� vihainen jostakin, tulisi kielt�m��n teilt� noita muutamia sanoja, joita te niin
kainosti rukoilette. Olenhan min�kin esimerkkin� siihen! Luonnollisesti tulisi h�n pit�m��n
teit� mielett�m�n�. Min� tuomitsen itseni mukaan. Min� tied�n hyvin kyll�, kuinka ihmiset
maailmassa el�v�t."
"Oi, min� kiit�n teit�!" huusin min�. "Te ette tied� kuinka paljon hyv�� te nyt juuri osoitatte
minulle."
"Hyv�, hyv�! Mutta sanokaas minulle, kuinka tiesitte te, ett� min� olen sellainen nainen,
jonka kanssa & tai jota te piditte huomaavaisuuden ja yst�vyyden arvoisena & sanalla
sanottuna, ei ravintolanaisena, niinkuin te sanoitte. Miksi p��titte k��nty� minun puoleeni?"
"Miksik�? Miksik�? Teh�n olitte yksin�nne, kun tuo herra tuli liijan rohkeaksi, on y� &
my�nn�tteh�n itsekin, ett� se on velvollisuus& "
"Ei, ei, viel� varhemmin, tuolla kanavalla. Tahdoittehan jo silloin l�hesty� minua."
"Tuollako? Min� en oikein tied�, mit� min� vastaisin, min� pelk�sin& Tiet�k��s, t�n��n olin
min� onnellinen. Min� menin k�velylle ja lauloinkin. Olin kaupungin ulkopuolella. Ei ole
minulla viel� koskaan ollut niin onnellisia hetki�. Te & ehk� n�ytti se minusta sellaiselta.
Suokaa nyt anteeksi, ett� min� muistutan siit�: min� luulin ett� te itkitte enk� min� voinut sit�
kuulla & syd�meni oli ahdistettu& Oi, Jumalani! Eik� minun tullut huolehtia teist�? Oliko
ehk� synti tuntea veljellist� surkuttelua teit� kohtaan? Suokaa anteeksi, min� sanoin
surkuttelua & niinp� niin, sanalla sanottu, saatoinko teit� loukata, ett� ehdottomasti johtui
mieleeni l�hesty� l�hemm�ksi teit�?"
"Riitt�� jo, �lk�� puhuko enemp��", sanoi neito, ly�den silm�ns� alas ja puristaen
k�sivarttani. "Min� olen itse syyllinen, koska puhuin siit�, mutta minua ilahduttaa, etten min�
teist� erehtynyt& Mutta nyt olen min� jo kotona, minun on ment�v� t�m�n pereulokin
[syrj�katu] poikki & T�ss�, kaksi askelta. J��k��t hyv�sti! Kiit�n teit�& "
"Emmek� en��n koskaan saa n�hd� toinen toistamme? Pit��k� nyt tuttavuutemme t�h�n
loppua?"
"Katsokaas", sanoi neito hymyillen,  "alussa tahdoitte vain pari sanaa vaihtaa ja nyt & nyt,
mutta min� en tahdo kielt��, ehk� tulemme j�lleen kohtaamaan toisemme."
"Min� tulen huomenna j�lleen t�nne", sanoin min�. "Oi, sallikaa minulle, min� pyyd�n jo& "
"Te olette k�rsim�t�n, johan te teette vaatimuksen."
"Kuulkaapas minua", keskeytin min� h�nt�. "Antakaa minulle anteeksi, ett� min� taasen
sanon teille jotakin sellaista& Mutta n�hk��s, en voi min� muuta kuin tulla huomenna j�lleen
t�nne. Min� olen uneksija. Min� saan el�m�n todellisuutta niin v�h�n osakseni; sellaiset
silm�nr�p�ykset niinkuin nytkin, ovat minulle niin harvinaiset, etten min� voi muuta kuin
viel� kerran el�� n�it� minuutteja mielikumituksessani. Min� tulen uneksimaan teist� koko
y�n, koko viikon, jopa koko vuodenkin. Min� tulen kaikissa tapauksissa huomenna t�nne,
t�h�n paikkaan, t�ll� tunnilla ja min� olen onnellinen ajatellessani edellist� p�iv��. T�m�
paikka on minulle jo kallis. Minulla on jo kaksi, kolme sellaista paikkaa Pietarissa. Min� olen
kerran itkenyt muistoa, kuten tekin& Kuka tiet��, ehk� itkitte tekin kymmenen minuuttia
ennen muistellessanne jotakin& Mutta antakaa anteeksi, min� olen taaskin unohtanut itseni&
Ehk� olitte tekin kerran t�ss� eritt�in onnellinen."
"Hyv�", sanoi neitonen, "min� tulen huomenna t�nne kymmenen tienoissa. Huomaan etten
voi sit� teilt� kielt��& On nimitt�in tarpeellista, ett� min� huomenna olen t��ll�. �lk��
ajatelko, ett� min� tahtoisin kahdenkeskist� kohtausta teid�n kanssanne, min� sanon suoraan
teille, ett� minun t�ytyy erityisest� syyst� olla t��ll�. Mutta, n�hk��s, parempi on ett� sanon
teille kohta: ei ole vahingoksi, jos tekin tulette. Sill� ensiksi saattaisi tapahtua sellaista h�iri�t�
kuin �skett�inkin, mutta se on nyt sivuasia & sanalla sanottu, min� halajaisin kernaasti teit�
n�hd�kseni & sanoakseni teille muutaman sanan. Mutta ettek� nyt tule tuomitsemaan minua?
�lk�� luulko, ett� min� niin helposti my�nn�n j�lleenn�kemist�. Min� en tulisi sit�
my�nt�m��n, jos & mutta se on minun salaisuuteni! Mutta ennen t�ytyy meid�n tehd�
v�lipuhe."
"V�lipuhe! Puhukaa! Sanokaa edelt�p�in minulle kaikki. Min� suostun, min� olen valmis
kaikkiin", huusin ihastuksissani, "min� vakuutan olevani kuuliainen & tunnette minut."
"Juuri senvuoksi, ett� min� tunnen teid�t kutsun min� teit� huomenna tulemaan", sanoi neito
hymyillen. "Min� tunnen teid�t tarkasti. Mutta huomatkaa se, ett� tulette ehdoilla. Ensiksi
(mutta olkaa hyv� ja t�ytt�k��, mit� min� teilt� pyyd�n  n�hk��s, min� puhun suoraan)
�lk�� rakastuko minuun & se ei saa tapahtua, min� vakuutan teille. Yst�vyyteen olen min�
valmis, t�ss� on k�teni. Mutta rakastua, se on mahdotointa, min� pyyd�n teit�."
"Min� vannon teille", huusin min�, tarttuen h�nen k�teens�&
"Kyllin, �lk�� vannoko, min� tied�n jo, te olette valmis r�j�ht�m��n niinkuin ruuti. �lk��
k�sitt�k� minua v��rin, kun min� niin puhun. Jos te tiet�isitte& Ei ole minulla ket��n, jonka
kanssa min� voisin sanan vaihtaa, jonka luona voisin neuvon l�yt��, tietysti ei sovi kadulla
hakea neuvonantajaa, mutta te olette poikkeus. Min� tunnen teid�t tarkasti, niinkuin olisimme
jo parikymment� vuotta olleet tuttavat& Eik� totta, etteh�n tule minua pett�m��n?"
"N�hk��s, min� en lainkaan tied� kuinka min� viett�isin n�m� nelj�kolmatta tuntia."
"Nukkukaa makeasti, hyv�� y�t� ja muistakaa mit� min� jo olen teille uskonut. Mutta
olettehan niin kauniisti sanonut: pit��k� jokaisesta tunteesta tehd� tili�, veljellisest�kin
my�t�tuntoisuudesta? Tiet�k��s, se oli niin kauniisti sanottu, ett� samassa p��tin uskoa itseni
teille."
"Mutta mihink� saakka? Kuinka pitk�lle?"
"Hyv�sti. Se t�ytyy viel� pysy� salaisuutena. Se on sit� parempi teille. Et��lt� n�kyy se
enemm�n romaanin kaltaiselta. Ehk� sanon min� sen teille, ehk'en my�sk��n. Minun t�ytyy
viel� enemm�n puhua kanssanne, me tulemme viel� paremmin tuntemaan toisemme."
"Niinp�, min� tulen huomenna tarkemmin kertomaan itsest�ni. Mutta mit� se on? Aivan kuin
olisi ihme minussa tapahtunut& Miss� min� olen, Jumalani? Sanokaappas minulle, ettek� ole
tyytyv�inen siihen ettette h�mm�stynyt niinkuin joku toinen olisi tehnyt ja ettette oitis
karkoittanut minua pois? Kaksi minuuttia ja te teitte minut ainiaan onnelliseksi! Niin
onnelliseksi! Kuka tiet��, ehk� olette te sovittanut minut itseni kanssa ja pelastanut minut
ep�ilyksest�ni. Niinp� tulen min� huomenna kertomaan teille kaikki, teid�n pit�� kaikki
tiet�m�n, kaikki& "
"Hyv�, suostuttu. Ja te alatte& "
"Tietysti."
"N�kem��n asti."
"N�kem��n asti."
Ja me erosimme. Min� kuljeskelin koko y�n ymp�ri. En voinut p��tt�� palata kotiin. Min�
olin niin onnellinen & huomiseksi!
TOINEN Y�.
"Katsokaas vain, olettehan toki el�nyt!" sanoi Nastjenka hymyillen ja puristaen molempia
k�si�ni.
"Min� olen ollut jo kaksi tuntia t��ll�. Te ette tied� mit� minulle t�n� p�iv�n� on tapahtunut."
"Tied�n, tied�n. Mutta nyt asiaan. Tied�ttek� miksi min� tulin? Varmaankin ei turhia
l�rp�tell�kseni, niinkuin eilen. N�hk��s, meid�n t�ytyy t�st�l�hin menetell� viisaammin.
Min� olen eilen kauvan aikaa miettinyt kaikkea."
"Miss� suhteessa sitten viisaammin? Omasta puolestani olen min� kernaasti valmis, mutta
todellakin, el�m�ss�ni ei tapahdu mit��n viisaampaa kuin mit� nyt tapahtuu."
"Todellako? Ensiksi pyyd�n teit�, ettette niin kovin purista k�si�ni. Toiseksi ilmoitan teille,
ett� t�n��n olen kauvan aikaa ajatellut teit�."
"Ja millaiseen p��t�kseen tulitte?"
"P��t�s, mihink� tulin, oli, ett� meid�n t�ytyy alkaa aivan uudestaan, koska min� t�n��n
huomasin, ett� te olette aivan tuntematon minulle, ett� min� eilen menettelin niinkuin lapsi,
niinkuin pieni tytt�, mist� luonnollisesti seuraa, ett� hyv� syd�meni on vikap�� kaikkeen. Ja
sitten erehdyst� korjatakseni, p��tin tarkasti tiedustella teist�. Mutta en voinut kelt��n saada
tiet�� teist� mit��n ja sent�hden t�ytyy teid�n itsenne kertoa minulle kaikki, kaikkine
yksityisseikkoineen. Siis, mik� ihminen olette te? Nopeasti! Alkakaa, kertokaa historianne."
"Historianiko?" huusin niin� h�mm�styksiss�ni  "kuka sanoi teille, ett� minulla on historia?
Ei minulla ole mit��n historiaa."
"Mutta kuinka te sitten olette el�nyt, kun ei teill� ole mit��n historiaa?" keskeytti h�n minua
hymyillen.
"Aivan ilman mit��n historiaa. Min� elin yksin�ni, yksin�ni, aivan yksin�ni? Ymm�rr�ttek�,
mit� se on, aivan yksin�ni?"
"Kuinka, yksin�nnek�? Se on, teill� ei ole ollut koskaan kanssak�ymist� kenenk��n kanssa,
niink�?"
"Niin, min� olen aina el�nyt yksin�ni."
"Kuinka sitten? Ettek� te puhukkaan kenenk��n kanssa?"
"Tarkasti sanottuna, ei kenenk��n kanssa."
"Niin mutta, mit� ihmisi� te olette sitten? Selitt�k��s! Antakaas olla, min� olen sen jo �lynnyt,
luultavasti on teill� iso�iti, niinkuin minullakin. H�n on sokea eik� salli minun menn�
mihink��n, niin ett� olen melkein unohtanut puhumisen taidon. Mutta kun min� kaksi vuotta
takaperin tulin uppiniskaiseksi ja h�n n�ki, ettei h�n voinut pid�tt�� minua, huusi h�n minua
luokseen ja pisti parsinneulalla hameensa kiinni minun hameeseni. Sitten istumme kaiket
p�iv�t yhdess�, h�n kutoo sukkaa, vaikka onkin sokea ja min� istun h�nen vieress��n ja
neulon tai luen hauelle ��neen kirjasta."
"Voi, Jumalani! Mik� onnettomuus! Ei, ei minulla ole sellainen iso�iti!"
"Mutta ellei ole, kuinka voitte sitten huoneessa istua?"
"Kuulkaas, te haluatte tiet��, kuka min� olen?"
"Niin, niin!"
"Sanan tarkimmassa merkinn�ss�k�?"
"Sanan tarkimmassa merkinn�ss�!"
"Min� olen  tyyppi."
"Tyyppi, tyyppi! Mik� tyyppi?" huusi neitonen, nauraen ��neen, ik��nkuin ei h�n olisi koko
vuoteen l�yt�nyt parempaa tilaisuutta nauruun. "Teid�n seuranne on hyvin huvittava!
Katsokaas, t�ss� on penkki, istukaamme! T�ss� ei kukaan kulje ohitse, ei kukaan kuule meit�,
 alkakaa nyt historianne! Te ette ole vain oikein suora minua kohtaan, teill� on historia,
mutta te salaatte sen minulta. Ennen kaikkia, mik� on tyyppi?"
"Tyyppi, tyyppi, se on alkuper�inen olento, se on naurettava ihminen!" vastasin min�,
ruvettuani min�kin h�nen lapsellisesta naurustaan nauramaan. "Se on luonne. Tied�ttek�,
mik� haaveilija on?"
"Haaveilijako? Min�k� en sit� tiet�isi? Olenhan itsekin haaveilija. Usein istun min� iso�idin
vieress� ja kun ei mit��n muuta tule mieleeni, niin alan min� haaveksimaan ja mietiskelem��n
sek� joudun naimiseen Kiinan prinssille. Mutta onpa haaveksiminenkin ihanaa, eritt�inkin
kun on jotakin ajateltavaa", lis�si neito hyvin totisena.
"Mainiota! Kun te sitten todellakin olette tulleet Kiinan prinssille naiduksi, niin ymm�rr�tte
t�ydellisesti minut. Nyt, kuulkaas& Mutta suokaa anteeksi, en tied� viel� laisinkaan, kuinka
teit� kutsutaan."
"Vihdoinkin! Te olette todellakin ajoissa sit� ajatellut?"
"Voi, Jumalani! Se ei ole mieleeni johtunut. Min� tunsin itseni niin kokonaan onnelliseksi."
"Minua kutsutaan Nastjenkaksi."
"Nastjenka'ko? Eik� mit��n muuta?"
"Onko se teille liijan v�h�n, te tyytym�t�n?"
"Liijan v�h�nk�? Ei, paljon, paljon, p�invastoin sangen paljon! Ja nyt kuulkaas minun
naurettavaa historiaani!"
Min� asetuin h�nen viereens�, otin vakavan ryhdin ja aloitin:
"Pietarissa on, ellette viel� sit� tied�, Nastjenka, hyvin harvinaisia solia. N�ihin paikkoihin ei
paista t�m� aurinko, mik� kaikille ihmisille Pietarissa paistaa, vaan toinen, uusi, varta vasten
n�it� paikkoja varten tilattu, toisella omituisella valolla. N�iss� solissa, hyv� Nastjenka,
vallitsee aivan toinen el�m�, erinlainen siit�, mik� meid�n ymp�rill�mme liikkuu, sellainen
kuin se voi olla tuntemattomassa valtakunnassa, vaan ei meid�n luonamme, meid�n niin kovin
vakavalla ajallamme. Sama el�m� on sekoitus jostakin puhtaasti haaveksivasta, hehkuvan
aatteellisesta ja senohessa, voi, Nastjenka, hyvin arkip�iv�isest� ja tavallisesta, ellen tahdo
sanoa, sanomattoman vastenmielisest�."
"Pyh! Jumalani, millainen esipuhe! Miksi pit�� minun kuulla sellaista?"
"Kuulkaas, Nastjenka, minusta n�ytt��, etten koskaan tule lakkaamaan kutsumasta teit�
Nastjenkaksi, n�iss� paikoissa asuu omituisia ihmisi�, uneksijoita, haaveilijoita. Uneksija ei
ole mik��n ihminen, vaan jonkunmoinen v�liolento. Enimm�kseen istuu h�n jossakin
luoksep��sem�tt�m�ss� solassa ik��nkuin tahtoisi h�n sulkea itsens� p�iv�nvalolta ja kun h�n
sulkeutuu itseens�, niin kasvaa h�n niin kiinni solaansa kuin simpukka tai kilpikonna."
"Miksi, luulette te, rakastaa h�n niin paljon nelj�� sein��ns�, mitk� jokatapauksessa ovat
viheri�ksi maalatut, paljaat ja savustuneet? Sanokaas minulle, miksi esim. tuo naurettava
herra, kun h�nt� joku h�nen naurettavista tuttavistaan k�y katsomassa, ottaa h�net niin
h�mill��n ja sellaisilla kasvojen ilmeill� vastaan ja ik��nkuin olisi h�n juurik��n tehnyt nelj�n
sein�n sis�puolella rikoksen, valmistanut v��ri� pankinseteli� tai huonoja v�rssyj�
l�hett��kseen ne nimett�m�n kirjeen seuraamana sanomalehteen, muka tekosyyll�, ett�
runoilija on jo kuollut ja ett� h�n h�nen yst�v�n��n katsoo pyh�ksi velvollisuudekseen
julkaista h�nen v�rssyj��n? Miksi loppuu puhe? Miksi ei kuulla naurua, eik� mieluista sanaa
tuon �sken ilmestyneen ja jotenkin pukahtuneen tutun puolelta, joka muutoin suosii iloista
puhetta kauniista sukupuolesta, pilaa ja naurua? N�ht�v�sti on h�n uusi tuttava, joka k�y
ensikerran vieraisilla. Miksi tempaa h�n �kki� hattunsa, muistaa hyvin t�rke�t� asiaa, mik�
h�nell� on teht�v�n� ja menee nopeasti pois? Miksi nauraa h�n ��neens� ja lupaa ei koskaan
tulevansa t�m�n erakon luoksi, vaikka t�m� erakko on parhain ihminen maailmassa, samalla
kun h�n ei voi kielt�� itselt��n tuota v�h�ist� huvitusta vertailla yst�v�n katsantoa, jonka
kanssa h�n oli puhunut, tuon onnettoman kissan kasvoihin, jota lapset ahdistivat ja vainosivat
sek� r��kk�siv�t kaikin tavoin ja joka vihdoin pelastautui lavitsan alle, miss� se hyv�n aikaa
l��h�itti ja molemmilla k�p�l�ill��n siveli ja puhdisteli kuonoaan."
"Kuulkaas kerrankin", keskeytti Nastjenka, joka kaiken aikaa kuunteli avosuin ja avosilmin
 "kuulkaappas, min� en tied� lainkaan, miksi t�m� kaikki tapahtui ja miksi te asetatte
minulle sellaisia naurettavia kysymyksi�. Mutta mit� min� varmasti tied�n, on se, ett� te olette
t�t� kaikkea hakenut."
"Ep�ilem�tt�", vastasin min� vakavimmalla katsannolla.
"Pitkitt�k�� viel�", vastasi Nastjenka  "sill� min� olen hyvin halukas tiet�m��n, kuinka
t�m� kaikki p��ttyi."
"Te tahdotte tiet��, Nastjenka, mit� sankarimme teki solassaan, tai paremmin sanottu, min�,
koska koko historian sankari olen min� omassa v�h�p�t�isess� persoonassani. Te haluatte
tiet��, miksi min� tulin niin levottomaksi yst�v�ni odottamattomasta k�ynnist�. Te haluatte
tiet��, miksi min� punastuin, kun huoneeni ovet avattiin, miksi en ymm�rt�nyt vastaanottaa
vieraita ja t�ytt�� vierasvaraisuuden vaatimuksia."
"Niin, niin", vastasi Nastjenka,  "sit� juuri halajankin. Te kerrotte sangen hyvin, mutta
ettek� voi kertoa v�hemmin kauniisti. Te kerrotte niinkuin te kirjasta lukisitte."
"Nastjenka", vastasin min� vakavalla ja jyrk�ll� ��nell� tuskin voiden pid�tt�� nauruani, 
"hyv� Nastjenka, min� tied�n kertovani hyvin, mutta suokaa anteeksi, en ymm�rr� toisia.
Min� olen kuningas Salomon'in hengen kaltainen, joka oli tuhannen vuotta seitsem�n sinetin
alla er��ss� astiassa ja josta vihdoin nuo seitsem�n sinetti� otettiin pois. Nyt, hyv� Nastjenka,
kun olemme niin pitk�n eron j�lkeen l�yt�neet j�lleen toinen toisemme,  sill� min� tunnen
teid�t jo kauvan aikaa sitten ja se on juuri merkki, ett� min� vain teit� etsin ja ett� meid�n oli
m��r� nyt tulla yhteen,  nyt avautuvat p��ss�ni tuhannen l�pp�� ja minun t�ytyy p��st��
sanavirran tulvimaan tai min� tukehdun. Ja nyt pyyd�n siis ett'ette keskeyt�, Nastjenka,
minua, vaan kuulette k�rsiv�llisesti, ja vaijeten minua. Muutoin  vaikenen min�!"
"Ei, ei! Ei suinkaan! En sano en��n sanaakaan."
"Min� pitkit�n, yst�v�ni Nastjenka. P�iv�ni kuluessa on hetki, jota min� eritt�in rakastan. Se
on tuo hetki, jolloin melkein kaikki toimet ja kaikki velvollisuudet lep��v�t ja kaikki rient�v�t
kotiin nauttiakseen silm�nr�p�yksen lepoa ja sen ohessa tehd�kseen muita iloisempia
suunnitelmia ehtoota ja y�t� varten, saadakseen siten mielens� mukaan k�ytt�� vapaata aikaa.
Meid�n sankarimmekin  sill� teid�n t�ytyy, Nastjenka, antaa minun puhua kolmannessa
persoonassa, syyst� ett� ensim�isess� persoonassa puhuminen loukkaa h�veli�isyytt�,  siis,
sankarimmekin, joka niinik��n ei ole toimetta, tekee niinkuin muutkin. Mutta harvinainen
tyytyv�isyyden tunne ilmenee h�nen kalpeilla, jotenkin v�syneill� kasvoilla. Ei h�n
v�linpit�m�tt�m�sti katsele iltaruskoa kohti, mik� verkalleen ilmestyy kylm�lle Pietarin
taivaalle. Kun min� sanon, ett� h�n katselee sit� kohti, niin valehtelen min�, h�n ei katsele,
h�n silm�ilee vain tyhj��n niinkuin tiedoton, ik��nkuin h�nen huomiotaan kiinnitt�isi joku
muu miellytt�v�mpi seikka. H�n on tyytyv�inen kun h�n h�nelle uskottuine toimineen
aamuksi on valmis ja iloinen niinkuin koulupoika, kun h�n p��see koulupenkilt�. Katsokaas
h�nt� syrj�st�, Nastjenka! Te huomaatte pian, ett� joku iloinen tunne vaikutti hyvintekev�sti
h�nen heikkoihin hermoihinsa ja h�nen sairaanloisesti kiihoitettuun mielikuvitukseensa. H�n
on jotakin mietiskellyt. Kenties p�iv�llisateriaa? Taikka t�m�np�iv�ist� ehtoota? Mit� h�n
niin innokkaasti tarkastelee? Kenties tuota jalonn�k�ist� herraa, joka niin kohteliaasti tervehti
tuota h�nen ohitsensa komeissa ajopeliss� kulkevaa naista. Ei Nastjenka! Mit� h�n tuollaisista
v�h�p�t�isyyksist� huolii. H�n tuntee nyt jo itsens� rikkaaksi omasta, erinomaisesta
el�m�st��n ja laskevan auringon hohtava s�de, joka niin kirkkaasti liekehti h�nen edess��n,
her�tti h�ness� koko joukon kuvia ja vaikutuksia. Nyt huomasi h�n tuskin tien, jolla ennen
v�hinkin v�h�p�t�isyys saattoi kiihoittaa h�nt�. Nyt on jo mielikuvituksen jumalatar
oikullisella k�dell��n merkinnyt kultaisia perusaatteitaan h�nen eteens� ja avannut h�nen
silm�ns� aavistamattomaan, ihmetelt�v��n maailmaan ja kuka tiet��, ehk� kohotti se h�net
tuolta mainiolta kivik�yt�v�lt�, jolla h�n k�veli, seitsem�nteen kristallitaivaasen."
"Yritt�k��s kerrankaan pid�tt�� h�nt� ja kysy� �kki�, miss� h�n nyt seisoo ja mit� katua h�n
kulkee? Todenn�k�isesti ei h�n ole sit� tiet�v� ja vihassa punehtuen on h�n jotakin sopertava
vain n��n vuoksi."
"Sent�hden kyyristyi h�n niin kokoon ja oli milt'ei s�ik�yksest� huutaa, kuin er�s hyvin
arvoisa nainen pid�tti h�nt� keskell� k�yt�v�� ja kysyi kohteliaasti tiet�, mink� h�n oli
kadottanut. Harmistuneena astuu h�n eteenp�in, tuskin huomaten, ett� ohikulkijat katsovat
h�nen j�lkeens� nauraen ja ett� tuo nuori tytt� arasti v�istyi h�nen edess��n tielt�. Mutta
leikkiv� mielikuvitus k�sitti tuon kaiken lennossa, tuon vanhan naisen, nuo nauravat
ohikulkijat, ja tuon nuoren tyt�n, ja talonpojat, jotka aluksissaan Fontankalla keittiv�t
ehtooruokaansa, kietoutuivat hekin mielikuvituksen verkkoon niinkuin k�rp�nen h�m�h�kin
seittiin. Uusilla havaannoillaan meni erakko kotiin ja istahtui p�iv�llisaterialle. Jo kauvan
sitten oli h�n aterioinut ja her�si vihdoin vasta kun mietiskelev�, aina raskasmielinen Matrena,
joka h�nt� palveli, korjasi kaikki p�yd�lt� ja ojensi piipun h�nelle. H�m�rsi huoneessa, h�nen
sielunsa oli tyhj� ja murheellinen, t�ydellinen unimaailma laskeusi h�nen ymp�rilleen ilman
melua ja h�lin��. Pieness� huoneessa vallitsee hiljaisuus. Yksin�isyys ja v�symys sivelev�t
mielikuvitusta, se her�� uudelleen, se kiehahtaa yli partaittensa, niinkuin vesi vanhan
Matrenan kahvikattilassa, joka ulkona keitti�ss� lakkaamatta liikuskelee ja keitt�� kahvia.
R�j�hdys keskeytt�� h�nt�, kirja, jonka uneksija on sattumalta k�teens� ottanut, putoaa
lattialle, ennenkuin h�n on viel� ehtinyt kolmannelle sivullekaan. H�nen mielikuvituksensa on
uudelleen her�tetty, taaskin kulkee uusi maailma, uusi lumoava el�m� h�nen editsens�
loistavassa kuvassa. Uusi uni, uusi onni. Uusi annos hienoa, suloista myrkky�! Oi, mit�
onkaan meid�n el�m�mme, meid�n velvollisuutemme h�nelle!"
"Te kysytte ehk�, mit� h�n uneksii? Mit� varten t�m� kysymys? Kaikesta & runoilijan
n�ytekappaleesta, jota ei aluksi ymm�rretty, vaan my�hemmin kruunattiin; yst�vyydest�
Hoffman'in kanssa; Perttulin y�st�; Diana Vernon'ista, Ivan Vassiljevitsch julman
sankarity�st� Kasanin valloituksessa, Clara Mowbray'sta, Hussista, kirkon kokouksen edess�,
kuolleitten yl�snousemisesta Robert'issa, Beresinan tappelusta, runojen lukemisesta kreivit�r
M. D:n luona. Danton'ista, Cleopatrasta ei suoi amanti, Kolomnan talosta, omasta kodistaan ja
vieress��n olevasta suloisesta olennosta, joka h�nelle kuuluu jonakuna talviehtoona, suu ja
silm�t suljettuina, niinkuin te nyt minulle kuulutte, pieni enkelini& Ei, Nastjenka, mit� pit��
h�nen, mit� pit�� h�nen & tuon hekumallisen vetelyksen t�ss� el�m�ss�? H�n ajattelee, ett�
se on vaivaloista, viheli�ist� el�m��, aavistamatta, ett� h�nellekin kerran ly� raskas hetki,
jolloin h�nen on yht� ainoata p�iv�� varten t�ss� kurjassa el�m�ss� uhraaminen kaikki
haaveelliset vuotensa. Mutta ennenkuin h�nt� saavuttaa t�m� uhkaava aika, ei h�n toivo
lainkaan mit��n, koska h�n on yli toivon koroitettu, koska h�n on tyrttynyt, koska h�n on
el�m�ns� sepp� ja muodostaa sen joka hetki oman mielens� mukaan."
"Ja niin helposti, niin luonnollisesti rakentuu t�m� haaveellinen maailma. Ik��nkuin ei se
sis�lt�isi mit��n valhekuvia. Sanokaas, Nastjenka, miksi sellaiset hetket rasittavat henke�?
Miksi ly�pi valtimosuoni arvoituksellisesta, tuntemattomasta syyst�, miksi valuvat kyyneleet
h�nen silmist��n ja polttavat h�nen kalpeilla, kuluneilla poskillaan? Miksi kuluvat kokonaiset
unettomat y�t niinkuin silm�nr�p�ys tyhjentym�tt�m�ss� ilossa ja suloudessa ja sanokaas
minulle, miksi aamukoiton ruusuvalollaan hohtaessa ikkunan l�pi ja h�m�r�n valaistessa tuota
kolkkoa huonetta ep�ilytt�v�ll�, haaveksivalla valollaan, niinkuin meill� t��ll� Pietarissa,
uneksijamme uuvuttaa itsens�, heitt�ytyy vuoteelle ja sitten, huumautuneena sairaanloisesti
kiihoitetun henkens� ihailusta nukkuu niin hurmauttavan suloisella tuskalla syd�mess��n?"
"Ja sitten, mik� petos! Rakkaus her�si h�nen povessaan tyhjentym�tt�m�ll� ilolla ja kaikilla
tuskillaan& Katselkaas h�nt� ja tuomitkaa itse! Uskoisittekohan, h�net n�hdess�nne, hyv�
Nastjenka, ettei h�n todellakaan ole koskaan tuntenut h�nt�, jota h�n kiihkoisessa
mielikuvituksessaan niin paljon rakasti? Onko h�n n�hnyt h�net vain pett�viss� unikuvissa?
Eik� h�n todellakin my�hemmin, kun ero oli tapahtuva, sulkeutunut itkien ja valittaen h�nen
syliins�? Oliko ne kaikki vain unikuvia? Ja eik� h�n todellakin my�hemmin kohdannut h�nt�,
kaukana kotorannoilta, vieraan taivaan alla, tuossa ihmeellisess�, ijankaikkisessa kaupungissa,
loistavissa tanssijaisissa, hurmaavan soitannon ohella Palazzossa  tietysti Palazzossa 
tuolla mirthien ja ruusujen siimeksess�, miss� h�n, tuntien h�net, kiireesti otti naamarinsa pois
ja kuiskaili: 'min� olen vapaa' ja sitten vapisten heitt�ysi h�nen rinnoilleen ja riemuitsi
ihastuksesta, jolloin he silm�nr�p�yksess� unohtivat murheen, eron ja kaikki tuskat ja h�n
sitten viimeisell�, intohimoisella suutelolla tempasi itsens� irti h�nen tuskalloisesta
syleilyst��n?"
"Oi, tied�tteh�n itse, Nastjenka, ett� kavahdamme, tulemme levottomiksi ja punastumme,
niinkuin koululainen, joka naapurin puutarhasta vast'ik��n varastamansa omenan k�tki
taskuunsa, kun pitk�, terve nuorukainen, ilveilij�, kutsumaton yst�v�nne avaa ovenne ja
huutaa ik��nkuin ei olisi mit��n tapahtunut: 'Min�, yst�v�ni, tulen t�ll� haavalla Pavlovskista!'
Jumalani, vanha kreivi on kuollut, sanomaton onni on tulossa ja tuolla tulee ihmisi�
Pavlovskista kaupunkiin."
Lopetettuani pulskan puheeni, vaikenin min�. Min� muistan, ett� minulla oli suuri halu nauraa
��neen, tuntiessani ett� vihoillismielinen henki liikkui minussa, joka jo rupesi ajatuksiani
valtaamaan ja ett� silm�ni alkoivat hehkua& Odotin, ett� Nastjenka avaisi viisaat silm�ns� ja
remahtaisi lapselliseen, raikkaasen, iloiseen nauruun ja min� rupesin jo katumaan, ett� olin
mennyt liian pitk�lle; ett� min� hy�dytt�m�sti olin kertonut, mit� jo kauvan liikkui
syd�mess�ni, josta min� niinkuin kirjasta voin puhua, min� kun jo kauvan aikaa sitten olin
langettanut itsest�ni tuomion ja tuskin voin pid�tt�� itse�ni lukemasta sit� julki, aavistamatta,
ett� h�n tulisi minua ymm�rt�m��n. Mutta kummastuksekseni vaikeni h�n.  Hetken
kuluttua puristi h�n lempe�sti k�tt�ni ja kainolla my�t�tuntoisuudelta kys�si h�n:
"Oletteko todellakin noin mielt�nyt koko el�m�nne?"
"Koko el�m�ni, Nastjenka, koko el�m�ni", vastasin min�, ja n�ytt�� silt�, ett� tulen sen
samoin lopettamaankin!"
"Ei, se ei saa tapahtua", sanoi h�n levottomasti. "Min� viet�n kaiken el�m�ni iso�itini luona.
Ja tied�ttek� ettei sellainen el�m� ole suloista?"
"Tied�n, Nastjenka, tied�n!" huudahdin min� voimatta en��n pid�tt�� tunteitani. "Min�
huomaan nyt selvemmin kuin koskaan, ett� olen turhaan kuluttanut parhaimmat vuoteni! Nyt
tied�n t�m�n ja tunnen viel� paremmin t�m�n tiedon katkeruutta. Jumala itse on l�hett�nyt
teid�t, hyv� enkelini, sanomaan ja todistamaan sit� minulle. Nyt istuessani vieress�nne ja
puhuessani kanssanne, k�y minulle vaikeaksi ajatella tulevaisuutta, koska tulevaisuus j�lleen
tuopi mukanaan yksin�isyytt� ja t�t� murheellista, hy�dyt�nt� el�m��. Oi, olkaa siunattu,
suloinen hengett�reni, ett'ette heti karkoittanut minua pois, ett� saatoin sanoa ��neeni
kumminkin kaksi ehtoota el�m�st�ni."
"Oi, ei, ei!" huusi Nastjenka ja kyyneleet tulivat h�nen silmiins�, "se ei saa en��n niin olla.
Niin emme tule eroamaan! Mit� on kaksi ehtoota!"
"Voi Nastjenka, Nastjenka, tied�ttek�, ett� te olette pitk�ksi ajaksi sovittanut minut itseni
kanssa? Tied�ttek� te etten min� itsest�ni ajattele en��n niin pahaa kuin ennen toisinaan?
Tied�ttek� te etten ehk� en��n siit� harmiinnu, ett� tein el�m�ss�ni rikoksia ja synti�, koska
sellainen el�m� on rikos ja synti? Ja �lk�� ajatelko, ett� min� olen liioitellut, Nastjenka, kun
minulla toisinaan on niin murheellisia hetki� & kun minusta sellaisina hetkin� usein n�ytt��,
etten ole mahdollinen todellista el�m�� viett�m��n, ett� min� kadotan kaiken maltin, kaiken
vaiston todellisuudelle, kun min� vihdoin itse�nikin kiroan, kun minulla haaveellisten �itteni
j�lkeen usein on toipumuksen hetki�, mitk� ovat hirvitt�vi�!"
"Ja kuinka paljon mielikuvitusta onkaan murheessa! Me tunnemme, ett� se vihdoin tyhjentyy
t�ss� alituisessa j�nnityksess�, tuo tyhjentym�t�n mielikuvitus, kadottaessamme varhaisen
ihanteemme, jotka rikkoutuvat tomuksi ja pirstaleiksi. Jos toista el�m�� l�ytyy, niin t�ytyy se
noista pirstaleista tulla raketuksi."
"Kuitenkin halajaa sielu jotakin muuta! Turhaan penkoilee uneksija tuhvassa, vanhoissa
mielikuvituksissaan, etsien t�ss� tuhvassa kipen�� puhaltaakseen sit� sytyksiin ja t�ll� n�in
saadulla tulella l�mmitt��kseen kylmettynytt� syd�nt��n ja her�tt��kseen j�lleen siin� kaikkea
sit�, mit� siin� ennen oli, mik� sielua liikutti, mik� veren pani liikkeesen, mik� kutsui
kyyneleit� silmiin ja petti niin suurenmoisesti! Tied�ttek�, Nastjenka, kuinka pitk�lle min�
olen tullut? Tiet�k��s, ett� minun t�ytyy viett�� tunnelmieni vuosip�iv��, sen vuosip�iv��,
mik� minulle oli niin kallista, mik� ei koskaan todellisuudessa ollut olemassa, koska t�t�
vuosip�iv�� vietet��n vain tyhmien ruumiittomien mielikuvitelmien muistolle. Mutta,
unikuvistakin voidaan p��st� irti! Tiet�k��s, ett� min� nyt halusta muistelen m��r�ttyin�
aikoina k�yd� niill� paikoilla, miss� min� joskus tapani mukaan olin onnellinen. Min� halajan
rakentaa nykyist� oloani palajamattoman menneisyyden avulla ja usein rienn�n min�
murheellisena niinkuin varjo ilman h�t�� ja ilman tarkoitusta, pitkin Pietarin katuja ja kujia.
Mit� muistoja ne ovatkaan! Min� muistan esimerkiksi, ett� min� juuri t�ss�, t�ll� paikalla,
t�sm�lleen vuosi sitten, samalla tunnilla, t�ll� samalla k�yt�v�ll�, kuljeksin yht� yksin�isen�;
yht� murheellisena kuin nytkin. Ja min� muistan, ett� haaveiluni olivat silloinkin surulliset ja
vaikk'ei ennemmink��n ollut keve�mpi oltava, niin tuntui el�m� kuitenkin silloin
helpommalta ja rauhallisemmalta, ilman noita pimeit� ajatuksia, mitk� nyt minussa riippuvat,
ja ilman noita kolkkoja omantunnon ahdistuksia, mitk� eiv�t p�iv�ll� eik� y�ll� anna rauhaa.
Ja min� kysyn itselt�ni: mihink� j�iv�t unikuvasi? Ja p��t� pudistellen sanon min�: kuinka
nopeasti kuluvatkaan vuodet! Ja taaskin kysyn itselt�ni: mit� olet sin� vuosillasi tehnyt?
Kuinka olet sin� viett�nyt parhaimman aikasi? Oletko sin� el�nyt tai etk�? Katsos, sanon
min� itselleni, kuinka maailmassa tulee olo kylm�ksi Viel� kuluu vuosia ja niiden j�lkeen
tulee iloton yksin�isyys ja surullinen vanhuus ja sitten murhe ja tuska. Haaveellinen maailma
vaalenee, unikuvat haihtuvat ja kuolevat ja makaavat ymp�rihajoitettuina niinkuin lakastuneet
puun lehdet. Oi Nastjenka! Voi, vaikeata on yksin j��d�, eik� omistaa mit��n surettavaa, ei
niin mit��n, koska kaikki, mit� min� kadotin oli arvotonta, ei mink��n veroista, aivan
mit�t�nt�, kaikki vain petosta ja unta."
"�lk�� valittako kauvemmin", sanoi Nastjenka, kuivatessaan kyyneleit��n. "Riitt�� jo! Nyt
olemme kaksin, niinkuin tuleekin olla, me emme koskaan tule toisistamme eroamaan.
Kuulkaappas, min� olen yksinkertainen ja v�h�n opetettu tytt�, vaikka mummoni otti minulle
opettajan. Mutta todellakin, min� ymm�rr�n teit�, koska min�kin olen kokenut kaikki, mit� te
nyt juuri sanoitte minulle, ollessani kiinnitetty mummoni hameesen. Luonnollisesti en voisi
kertoa niin kauniisti kuin te, sill� min� en ole niin sivistynyt", lis�si h�n kainosti, samalla kuin
h�n antoi huomata ihmetyksens� kaunopuheliaisuudestani, "mutta min� iloitsen suuresti, ett�
te puhutte niin avonaisesti. Nyt tunnen min� teid�t tarkasti. Ja tied�ttek�s? Min� kerron teille
koko historiani, aivan suoraan, ja antakaa sitten minulle neuvo. Te olette hyvin viisas mies.
Luvatkaa minulle, ett� neuvotte minua."
"Voi Nastjenka", vastasin min�,  "vaikka en koskaan ole ollut neuvonantaja, saati sitten
viisaskaan neuvonantaja, huomaan min� kuitenkin, ett� jos aina niin el�mme, niin on se
viisaasti ja antaahan kukin yst�v� toiselleen parhaimpia neuvoja. Nyt siis kaunis Nastjenka,
millaisen neuvon tarvitsette? Puhukaa avonaisesti. Min� olen nyt niin iloinen ja onnellinen,
rohkea ja viisas!"
"Ei, ei", keskeytti Nastjenka minua nauraen, "min� en tarvitse vain viisasta, vaan veljellist�kin
neuvoa, oikein syd�mellist�, ik��nkuin olisitte minua jo ikuisesti rakastanut!
"Oivallista, Nastjenka, oivallista!" huusin min� ihastuneena, "ja vaikka min� jo
kaksikymment� vuotta olisin teit� rakastanutkin, niin en tulisi min� kuitenkaan sen hellemmin
rakastamaan kuin nytk��n!"
"K�tenne!" sanoi Nastjenka.
"T�ss� se on!" vastasin min�, ojentaen k�teni h�nelle.
"Siis, aloitamme minun historiaani."
NASTJENKAN HISTORIA.
"Puolet historiastani tunnette jo, se on, te tied�tte, ett� minulla on vanha iso�iti."
"Ellei toinen puoli ole sit� pitempi& " keskeytin min� hymyillen.
"Vaijetkaa ja kuulkaa! Ennen kaikkia on ehtona, ett� te ette en��n keskeyt� minua, muutoin
min� vaikenen. Kuunnelkaa siis vaijeten. Minulla on vanha mummo. Tulin jo hyvin nuorena
tytt�n� h�nen luokseen, kun is� ja �iti kuolivat. Luullakseni oli mummoni ennen ollut
varoissaan, koska h�n viel� nytkin muistelee parempia p�ivi�. H�n opetti minulle ranskan
kielt� ja otti opettajankin minulle, kun min� olin viidentoista vanha  nyt olen min�
seitsem�ntoista  loppui opetus. T�ll� ajalla tein min� muutaman kepposen. Mit� min� tein,
en tahdo teille sanoa. Olkoon kyllin sanottuna, ett� rikos oli v�h�p�t�inen. Mummo huusi
minua er��n� aamuna luokseen ja sanoi, ett� kun h�n oli sokea, ei voisi h�n pit�� minua
silm�ll�, otti sent�hden parsinneulan ja kiinnitti hameeni omaansa ja nyt oli tilamme sellainen
ik��nkuin pit�isi meid�n istuman t�ll� tavalla kaiken el�m�mme ellei jotakin keinoa l�ytyisi
p��st� siit� vapaaksi. Sanalla sanottuna: alussa oli minulle aivan mahdotonta menn�
mihink��n, minun t�ytyi ty�skennell�, lukea, oppia  aivan mummoni vieress�.
"Kerran yritin min� kavaluutta ja pyysin Theklan istumaan sijassani. Thekla on meid�n
palvelijamme; h�n on mykk�. Thekla istui aivan hiljaa sijallani. Sill'aikaa nukkui mummo
nojatuolissaan ja min� menin er��n yst�v�n luo. Mutta asia p��ttyi huonosti. Mummo her�si
poissaollessani ja luulossa minun istuvan rauhallisesti h�nen luonaan, kysyi h�n jotakin.
Thekla huomasi mummon kysyv�n jotakin, mutta ei voinut ymm�rt�� mit� se oli. H�n
mietiskeli, mit� h�nen piti tekem�n, otti parsinneulan pois ja juoksi tiehens�& "
T�ss� pys�htyi Natsjenka ja nauroi ��neens�. Min�kin nauroin h�nen kanssaan. Kohta pitkitti
h�n:
"Min� sanon teille, �lk�� naurako mummolleni. Min� nauran, koska se on naurettavaa& Mit�
tulisi minun tehd�, kun mummo nyt kerran on sellainen. Ja min� rakastan h�nt� todella
kumminkin v�h�n. Min� asetettiin vanhalle paikalleni j�lleen enk� p��ssyt en��n liikkumaan.
"Unhotin viel� sanoa teille, ett� mummollani on oma v�h�inen, puinen huoneus kolmella
ikkunalla ja yht� vanha kuin mummokin, siin� on ullakkokamarikin. T�h�n muutti muudan
vuokralainen& "
"Kenties is�llinen henkil�?" huomautin min�.
"Tietystikin", vastasi Nastjenka  "ja h�n ymm�rsi paremmin vaijeta kuin te. Tosiaankin, h�n
sai tuskin kielens� liikkeesen. H�n oli v�h�inen, vanha mies, kuiva, mykk�, sokea, niin ettei
h�n vihdoin voinut el��kk��n. Ja niin h�n kuolikin. Sitten l�ysin j�lleen uuden vuokralaisen,
sill� ilman vuokralaista emme voineet el��. Se oli paitsi mummoni el�kett� melkein ainoa
tulol�hteemme. Uusi vuokralainen oli nyt sattumalta nuori mies n��lt��n. Kun ei h�n
harjoittanut mit��n kauppaa, otti mummo h�net vastaan ja kysyi sitten:
"'Nastjenka, onko vuokralaisesi vanha vai nuori?'
"Min� en tahtonut valehdella. Sanoin ettei h�n ollut juuri nuori eik� mik��n vanhuskaan.
"'Ja miellytt�v�n n�k�inen?' kysyi mummo.
"Taaskaan en tahtonut valehdella. 'Niin, miellytt�v�n n�k�inen, mummo!'
Sitten sanoi mummo:
"'Voi, onnettomuutta, onnettomuutta! Min� varoitan sinua, pienokainen, ettet katselisi h�nt�
liian paljon! Voi! Millainen aika! Tulee uusi vuokralainen ja viel� miellytt�v�n n�k�inenkin!
Niin ei ollut meid�n aikanamme.'
"Mummo eli aina menneisyydess�. H�n oli silloin nuorempi, aurinko paistoi l�mpim�mmin
eik� luumut k�yneet niin pian happamiksi. Silloin oli kaikki minun aikanani! Min� istuin
vaijeten ja mietiskelin miksi mummo minua varoitti, kysyess��n onko vuokralainen nuori ja
kaunis. Sitten rupesin j�lleen sukkaa kutomaan, silmikoita laskemaan ja unohdin asian
kokonaan siihen.
"Er��n� aamuna tuli vuokralainen luoksemme ja puhui ett� h�nelle oli luvattu ett� h�nen
kamarinsa paperoitaisiin uudestaan. Sana antoi toisen, mummo on jotenkin vire�mielinen ja
sanoi minulle:
"'Mene makuuhuoneeseni ja tuo tilikirjani t�nne.'
"Min� hyp�hdin oitis yl�s, punastuen, tiet�m�tt� miksi ja unhotin kokonaan, ett� olin
parsinneulalla kiinnitetty. Sen sijaan ett� olisin huomaamatta irroittanut itseni, tempasin min�
niin, ett� mummon tuoli seurasi mukana. Huomattuani nyt, ett� vuokralainen k�sitti kaikki
suhteeni, punastuin min� ja j�in niinkuin kivettynyt seisomaan paikalleni ja purskahdin
itkuun. Niin h�vett�v� ja katkera oli t�m� hetki etten en��n rohjennut katsoa yl�s! Mummo
huusi: 'Mit�s siin� seisot?' Mutta kun vuokralainen huomasi, ett� min� h�pesin h�nt�, kumarsi
h�n ja meni pois.
"T�st� ajasta alkain olen min� aina niinkuin puolin kuollut pelosta, niinpian kuin vaan
etehisess� kuuluu jonkinlaista kolinaa. Luulen aina vuokralaisen tulevan ja otan kaikissa
tapauksissa neulan varovasti pois. Mutta h�n ei tullutkaan en��n. Kului pari viikkoa kun h�n
Theklan kautta ilmoitti, ett� h�nell� oli paljon ranskalaisia kirjoja, ainoastaan hyvi� kirjoja, ja
haluaisiko mummo, ett� min� saisin ajan kuluksi lukea niit� h�nen kuultensa. Mummo otti
kiitollisuudella tarjoomuksen vastaan, mutta kyseli kuitenkin ehtimiseen oliko ne siveellisi�
kirjoja taikka ei, koska, jos ne vain olivat ep�siveellisi�, sanoi h�n: 'Sin�, Nastjenka, et
miss��n tapauksessa saa lukea niit�, vaan opit vain pahaa niist�.'
"'Mit� min� niist� sitten oppisin, mummo? Mit� niiss� on?' kysyin taas.
"'Voi', sanoi h�n, 'niiss� kerrotaan kuinka nuoret miehet viettelev�t hyvin kasvatettuja tytt�j�,
kuinka he, luuloittelemalla tahtovansa naida heit�, viev�t heit� pois vanhempain huoneesta,
kuinka he sitten j�tt�v�t n�m�t onnettomat tyt�t niin ett� he surkeimmalla tavalla menehtyv�t.
Min� olen lukenut paljon sellaisia kirjoja', sanoi mummo, 'ja kaikki on niin kauniisti kerrottu,
ett� niit� lueskelee y�t my�t��ns�. Siis, Nastjenka, �l� lue niit�! Millaisia kirjoja on h�n t�nne
l�hett�nyt?'
"'Walter Scott'in romaaneja, mummo.'
"'Walter Scott'inko? Mutta eik�h�n siin� vain piileksi joku juoni? Katsos tarkasti eik� h�n
vain ole johonkin pist�nyt rakkauden kirjett�?'
"'Ei, mummo', sanoin min�, 'ei ole mit��n kirjett� t��ll�.'
"'Katsos kannen alle! Monesti k�tkev�t he kirjeit��n sinne, nuo roistot!'
"'Ei, mummo, kannenkaan alla ei ole mit��n.'
"'Vai niin! Sep� on varsin hyv�.'
"Niin aloimme lukemaan Walter Scott'ia ja kuukauden kuluttua olimme lukeneet melkein
puolet. Sitten l�hetti vuokralainen ehtimiseen toisia, jopa Puschkin'in teoksetkin, niin etten
vihdoin voinut tulla ilman kirjoja toimeen, enk� en��n toivonut naimistani kiinalaiselle
prinssille.
"Sellainen oli asiain tila, kun min� kerran sattumalta portaissa kohtasin vuokralaisemme.
Mummo oli minut l�hett�nyt jotakin hakemaan. H�n pys�htyi ja min� punastuin, h�nkin
punastui, mutta sen ohessa h�n nauroi, tervehti, ja kysyen mummon vointia sanoi h�n:
"'Oletteko lukeneet niit� kirjoja?'
"'Olemme', vastasin min�.
"'Mik� on niist� mieluisin teille?'
"'Ivanhoe, ja eritt�inkin miellytt�� Puschkin minua.'
"T�h�n loppui keskustelumme t�ll� haavalla. Viikon kuluttua kohtasin min� h�net j�lleen
portaissa. T�ll� kertaa ei ollut mummo l�hett�nyt minua, min� olin omasta p��st� l�htenyt
hakemaan jotakin. Kello oli kolmen vaiheella ja t�h�n aikaan palasi vuokralainen aina kotiin.
"'Hyv�� p�iv��', sanoi h�n.
"'Hyv�� p�iv��', vastasin min�.
"'Mutta eik� teille tule pitk�ksi', kysyi h�n, 'istua kaiket p�iv�t mummon vieress�?'
"H�nen t�t� minulta kysyess�, punastuin min� j�lleen, tiet�m�tt� miksi, min� h�pesin itse�ni
ja minua kosketti katkerasti, ett� jo muutkin sit� kyseliv�t. Min� tahdoin, vastaamatta, menn�
ohitse, mutta siihen ei ollut minulla voimaa."
"'Kuulkaappas minua', sanoi h�n, 'te olette hyv� tytt�! Suokaa anteeksi, ett� min� niin puhun
teid�n kanssanne, mutta min� vakuutan teille, ett� min�, enemm�n kuin mummonne, toivon
teille hyv��. Eik� teill� ole yht��n yst�v��, jonka luona toisinaan k�visitte?'
"'Ei, ei yht��n', sanoin min�, 'paitsi Maschenka ja h�n on mennyt
Pskoviin.'
"'Ettek� tahdo minun kanssani k�yd� teaatterissa?' kysyi h�n.
"'Teaatterissako? Ja mit� sanoisi mummo siihen?'
"'Irroittakaa varovasti itsenne mummostanne!'
"'Ei', sanoin min�, 'en tahdo pett�� mummoa. Hyv�sti!'
"'Hyv�sti, hyv�sti!' sanoi h�nkin.
"P�iv�llisen j�lkeen tuli h�n luoksemme, istahtui, puheskeli kauvan mummon kanssa,
tiedusteli k�vik� h�n koskaan ulkona, oliko h�nell� tuttavia ja yht'�kki� sanoi h�n:
"'T�n��n olen ostanut loossin oopperaan. Annetaan Sevillan parturia. Tuttavani tahtoivat
k�yd� kanssani, mutta kielt�ysiv�t ja nyt j�� minulle piletti.'
"'Sevillan parturiako?' huudahti mummo, 'samaa parturia, jota minunkin aikana n�ytettiin?'
"'Niin, samaa parturia', sanoi h�n ja katsahti minuun. Min� ymm�rsin kaikki, punastuin ja
syd�meni sykki kiivaasti odotuksesta.
"'Oi, min� olen itse aikanani n�ytellyt Rosinan osaa', huudahti mummo, 'seuran�ytelm�ss�.'
"'Ettek� tahdo k�yd� kanssani t�n��n?' kysyi vuokralainen. 'Pilettini menee muutoin
hy�dyt�inn� hukkaan.'
"'Hyv�, minun puolestani, menk��mme', sanoi mummo, 'miksi emme menisi?
Ja minun Nastjenkani t�ss� ei ole viel� koskaan teaatterissa ollut.'
"Jumalani, mik� ilo! Oitis valmistimme itsemme ja menimme. Mummo, vaikka sokea, tahtoi
kumminkin soittoa kuulla ja sit�paitsi oli h�n hyv� vanha rouva, h�n soi minulle mielell��n
huvitusta, mutta itsest�mme emme koskaan olisi sinne menneet.
"Voi! min� en voi teille kertoa, millaisen vaikutuksen 'Sevillan parturi' teki minuun. Mutta
koko sen ehtoon katseli vuokralaisemme niin yst�v�llisesti minua ja puhui niin kauniisti, ett�
min� oitis huomasin h�nen tahtovan asettaa minut koetukselle, niinkuin h�n tuona aamuna
ehdoitti l�htem��n yksin h�nen kanssaan k�velylle. Mik� ilo nyt! Min� laskeuduin niin
ylpe�n�, niin tyytyv�isen� nukkumaan, syd�meni sykki niin kiivaasti kuin kuumeessa ja koko
y�n uneksin min� Sevillan parturista.
"Min� luulin h�nen nyt yh� useammin tulevan luoksemme. Mutta toisin k�vi. H�n pysyi
melkein kokonaan poissa. H�n tuli tuskin kertaakaan kuussa ja aina vain kutsuakseen meit�
teaatteriin. Viel� menimme kahdesti h�nen kanssansa. Siihen en ollut min� tyytyv�inen,
huomasin h�nen surkuttelevan minua, ett� min� vietin mummon luona niin orjallista el�m��,
mutta ei sen enemp��. Min� kadotin rauhani, en voinut levollisesti istua, en tukea, enk�
ty�skennell�, v�list� nauroin ja tein mummolle jonkun kepposen, sitten j�lleen purskahdin
itkem��n. Vihdoin k�rsi terveyteni siit� ja min� tulin melkein oikein sairaaksi.
"Teaatteri-aikakausi loppui ja vuokralaisemme lakkasi tulemasta luoksemme.
Kohdatessamme toinen toisemme, tietysti aina samoilla portailla, kumarsi h�n niin vakavasti
ja vaijeten, ik��nkuin ei h�n tahtoisi puhua, meni portaita alas, sill'aikaa kuin min� viel�
seisoin toisessa p��ss� punaisena kuin kirsikka, syyst� ett� kaikki veri nousi p��h�ni niinpian
kuin h�net vain kohtasin.
"Nyt olemme pian lopussa. T�sm�lleen vuosi sitten, toukokuulla, tuli vuokralaisemme
luoksemme ja kertoi mummolle lopettaneensa toimensa ja t�ytyv�ns� nyt vuodeksi menn�
Moskovaan. Kuultuani sen, kalpenin min� ja hervahdin puolikuolleena lavitsalle. Mummo ei
huomannut mit��n ja luovutettuaan asuntonsa, kumarsi vuokralainen ja meni.
"Mit� piti minun tekem�n? Mietin ja tuumin, vihdoin tulin p��t�kseen. Huomenna aikoi
vuokralainen matkustaa pois ja min� p��tin, mummon menty� nukkumaan, saattaa viel� t�n�
ehtoona kaikki ratkaisuun. Niin tapahtuikin. Min� sidoin yhteen kimppuun kaikki, mit�
tarvitsin, vaatteita ja kaluja, ja t�ll� kimpulla k�dess�ni menin, en juuri el�v�n� enk�
kuolleenakaan, vuokralaisemme luokse ullakkokamariin. Tuntui ik��nkuin olisin tarvinnut
kokonaisen tunnin portaita noustakseni yl�s. Avattuani h�nen ovensa, huudahti h�n
h�mm�styksest� n�hdess��n minut. H�n luuli minua aaveeksi ja kiiruhti tarjoamaan minulle
vett�, kun tuskin jaksoin jaloillani seisoa. Syd�meni syk�hteli niin kovasti ett� p��t�ni
huimasi ja j�rkeni h�iriintyi. Saatuani silm�ni j�lleen auki, asetin kimppuni h�nen vuoteelleen,
istahdin itse sen viereen, peitin kasvoni k�sill�ni ja purskahdin ��nekk��sen itkuun.
"Silm�nr�p�yksess� n�kyi h�n k�sitt�v�n kaikki. H�n seisoi edess�ni kalpeilla kasvoilla ja
katseli murheellisena minua. 'Kuulkaas minua', alkoi h�n, 'kuulkaas minua, Nastjenka, min�
en voi mit��n tehd�, min� olen k�yh� mies. Nykyisin ei ole minulla mit��n, ei edes oikeata
paikkaakaan. Mill� voisimme el��, jos min� teid�t naisin?'
"Me keskustelimme kauvan siit�, mutta vihdoin en voinut hillit� itse�ni, vaan sanoin etten
voinut pitemm�lt� el�� mummon luona, min� karkaisin h�nen luotaan enk� en��n tahtoisi
antaa parsinneulalla kiinnitt�� itse�ni, vaan tulisin h�nen kanssansa Moskovaan, jos h�n
sallisi, koska en ilman h�nt� voisi el��.
"Rakkaus, h�pe� ja ylpeys, kaikki puhuivat minussa yhdell� haavaa ja min� lankesin melkein
voimattomana vuoteelle. Niin kovin pelk�sin min� kieltoa! H�n istui muutaman minuutin
vaiti, sitten nousi h�n yl�s, tuli luokseni ja tarttui k�teeni.
"'Kuulkaas minua, rakas, hyv� Nastjenka', sanoi h�n vihdoin kyynelten l�pi. 'Min� vannon
teille, ett� jos minulle vain kerrankin on mahdollista, niin nain min� teid�t ja te tulette
ehdottomasti tekem��n minut onnelliseksi. Min� matkustan nyt Moskovaan ja tulen
viipym��n siell� vuoden. Toivon siell� saavuttavani menestyst�. Kun min� palajan ja te ette
vain ole lakanneet rakastamasta minua, niin vannon teille, ett� me tulemme onnellisiksi. Nyt
ei se ole mahdollista, min� en voi luvata teille mit��n eik� minulla ole oikeuttakaan siihen.
Mutta min� kerron sen, ett� ellei se vuoden kuluessa onnistu, niin on se kuitenkin joka
tapauksessa kerran tapahtuva, tietysti ehdolla, ett'ette kehenk��n toiseen mielisty, sill� minulla
ei ole oikeutta, enk� uskallakkaan teit� sanalla sitoa.'
"N�in h�n puhui ja seuraavana aamuna matkusti h�n pois. Me olimme p��tt�neet olla
mummolle sanaakaan sanomatta. Niin h�n tahtoi. Ja nyt on koko historiani melkein lopussa.
Kokonainen vuosi on kulunut. H�n on tullut takaisin, h�n on jo kolme p�iv�� sitten t��ll� ja,
ja& "
"Kuinka? Mit� nyt?" huudahdin min�, k�rsim�tt�m�n� kuullakseni loppua.
"Eik� h�n ole t�h�n saakka n�ytt�ytynyt!" vastasi Nastjenka tuskalloisesti. "Ei kuulu mit��n
h�nelt�."
* * * * *
H�n pys�htyi, vaikeni muutaman minuutin, antoi p��ns� vaipua ja peitt�ess��n kasvonsa
k�sill��n, itki h�n niin, ett� syd�nt�ni vihloi.
Sellaista pitkityst� en ollut lainkaan odottanut.
"Nastjenka!" aloin arkatuntoisesti, "Nastjenka, �lk��, Jumalan t�hden, noin itkek�! Kuinka
voitte te tiet��& ? Ehk'ei h�n viel� ole t��ll�?"
"H�n on t��ll�!" vakuutti Nastjenka. "H�n on t��ll�, min� tied�n sen. Me teimme ehtoolla
ennen h�nen l�ht���n sopimuksen. Puhuttuamme kaikki mit� min� juuri teille kerroin,
tulimme t�nne rantaa pitkin k�velem��n ja istuimme t�ll� penkill�. Min� en en��n itkenyt,
kuuntelin surumielisen� mit� h�n sanoi& H�n sanoi oitis palaittuaan tulevansa meille ja ellen
min� luopuisi h�nest�, niin tulisimme mummolle kertomaan kaikki. Nyt on h�n palannut,
min� tied�n sen, mutta h�n ei tule."
Uudelleen rupesi h�n itkem��n.
"Jumalani!" huudahdin min�, "eik� l�ydy mit��n keinoa tyynnytt�m��n murhetta?" H�diss�ni
hyp�hdin yl�s penkilt�. "Sanokaas minulle, Nastjenka, enk� min� ehk� voi menn� h�nen
luoksensa?"
"Kuinka olisi se mahdollista?" sanoi h�n, �kki� kohoittaen p��t�ns�.
"Ei, tietysti ei. Se ei sovi", vastasin min� tyynesti. "Mutta  ehk� kirjoitatte h�nelle."
"Ei, ei miss��n tapauksessa!" huudahti h�n p��tt�v�sti ja kumarsi taaskin p��t��n, katsomatta
minuun.
"Miksi ei?" pitkitin min�, pit�en ajatuksestani kiinni "Mutta tiet�k��s, Nastjenka, millaisen
kirjeen! Kirjeit� on kahdenlaisia ja& Voi, Nastjenka, siin� on koko asia! Luottakaa minuun.
Min� en anna huonoa neuvoa. Kaikki voi viel� tulla hyv�ksi! Te otitte ensim�isen askeleen 
miksi siis nyt& "
"Mahdotointa, mahdotointa! Ik��nkuin min� tahtoisin h�nest� riippua."
"Oi, hyv� Nastjenkani", vastasin min�, voimatta salata naurua, "ei toki, ei. Te olette oikeassa,
koska h�n on antanut lupauksen teille. Ja min� huomaan kaikesta, ett� h�n on hienotunteinen
ihminen ja ett� h�n hyv�� tarkoittaa", pitkitin min�, nousevassa ihastuksessa p��telmieni
selvyydest�. "Millainen on h�nen suhteensa? H�n on lupauksella sidottu. H�n sanoi ettei h�n
tulisi ket��n toista naimaan kuin teid�t, jos h�n koskaan naisikaan. Teille antoi h�n t�yden
vapauden sanomaan itsenne irti h�nest�& T�ss� tapauksessa saatatte ottaa ensim�isen
askeleen. Teill� on etu-oikeus, esimerkiksi, jos te tahtoisitte pit�� kiinni h�nen sanoistaan."
"Sanokaas kuinka te kirjoittaisitte?"
"Mit�?"
"Tuon kirjeenk�?"
Min� kirjoittaisin t�h�n tapaan:
"Kunnioitettava herra!"
"Onko se ollenkaan tarpeellista tuo 'kunnioitettava herra'?"
"Kaiketikin! Muutoin, miksik� ei? Min� ajattelen& "
"Noh, hyv�, hyv�. Kuinka sitten?"
"Kunnioitettava herra!"
Suokaa anteeksi, ett� min�&
Mutt'ei; ei ole tarvis pyyt�� anteeksi! Pelkk� tosiasia oikeuttaa kaikki, kirjoittakaa
yksinkertaisesti:
"Min� kirjoitan teille. Antakaa anteeksi k�rsim�tt�myyteni, mutta kokonaisen vuoden oli
toivo ainoa onneni. Olenko min� v��r�ss�, jos en nyt voi kest�� ep�ilyksen p�ivi�? Kun nyt
olette palainneet, olette te ehk� aikomuksenne muuttanut. Jos niin on, niin sanoo t�m� kirje
teille, etten n�rk�sty, enk� valita. Min� en voi teit� sent�hden syytt��, koska minulla ei ole
mit��n valtaa syd�menne yli. Se on nyt kerran minun kohtaloni!"
"Te olette kunnian mies. Te ette tule nauramaan, ettek� vihastumaan k�rsim�tt�mist�
riveist�ni. Ajatelkaa, ett� er�s tytt�raukka on ne kirjoittanut, joka on yksin ja jolla ei ole
ket��n, joka voisi opettaa tai neuvoa h�nt� ja joka ei ole koskaan ymm�rt�nyt syd�mens�
kanssa tulla toimeen. Mutta antakaa minulle anteeksi, ett� syd�meeni voi
silm�nr�p�ykseksikin hiipi� ep�ilyst�. Te ette saata ajatuksissakaan loukkaantua siihen, joka
niin kovin teit� rakasti ja viel�kin rakastaa."
"Niin, niin! Se on aivan niin, kuin min� ajattelin!" huudahti Nastjenka ja ilo loisti h�nen
silmist��n. "Oi, te p��st�tte minut ep�ilyksest�ni, Jumala itse on l�hett�nyt teid�t minulle,
kiit�n, kiit�n teit�!"
"Miksi? Sit�vartenko, ett� Jumala on l�hett�nyt minut?" vastasin min�, katsellen ihastuksella
h�nen iloisia kasvojaan.
"Niin, juuri sit�varten."
"Voi Nastjenka! Kiit�mmek� ehk� muita ihmisi� sent�hden, ett� he el�v�t samaan aikaan
meid�n kanssamme? Min� kiit�n teit� sent�hden, ett� olette minua kohdannut, sent�hden, ett�
min� kaiken el�m�ni ajan tulen muistamaan teit�!"
"Piisaa jo! Mutta kuulkaappas: Silloin sovimme, ett� h�n oitis, palaittuaan, antaisi minulle
tiedon siten, ett� h�n j�tt�isi kirjeen muutamille tutuilleni, hyville ja yksinkertaisille ihmisille,
jotka eiv�t mit��n tied� asiasta. Taikka, ellei h�n tahtoisi kirjoittaa mit��n kirjett�, syyst� siit�,
ettei kirjeess� voi sanoa kaikkia, niin tulisi h�nen viel� palausp�iv�n� t�sm�lleen kello
kymmenen tulla t�nne, miss� me kohtaisimme toinen toisemme. Min� tied�n, ett� h�n on
tullut, mutta t�m� on nyt kolmas p�iv� kun min� turhaan odotan h�nt� taikka kirjett�.
Huomenna en voi mitenk��n p��st� irti mummostani. Antakaa huomenna kirjeeni noille
hyville ihmisille, joista min� juuri puhuin, he l�hett�v�t sen kyll� h�nelle. Ja jos tulee vastaus,
niin tuokaat itse se minulle, ehtoolla, kymmenen aikaan."
"Mutta kirje, kirje! Ennen kaikkia on kirje kirjoitettava! Siis saattaa se kaikki vasta huomenna
tapahtua."
"Kirje", vastasi Nastjenka jotenkin h�mill��n,  "kirje& mutta& "
H�n ei puhunut loppuun. Alussa k��nsi h�n kasvonsa minusta pois, punastui niinkuin ruusu ja
samalla tunsin k�dess�ni kirjeen, joka n��st� p��tt�en oli jo kauvan ollut kirjoitettu, valmis ja
sinetitty. Er�s tuttu, rakas ja hempi� muisto tuli mieleeni!
"R-o-s-i-n-a", aloitin min�.
"Rosina", lauloimme molemmat. Olin v�h�ll� syleill� h�nt� ihastuksesta.
H�n punastui, hymyillen kyynelten l�pi.
"Nyt on kylliksi! Hyv�sti!" sanoi h�n reippaasti. "T�ss� on kirje ja t�ss� osoite, mihink� saatte
vied� sen. N�kem��n asti! Huomiseen!"
Voimallisesti puristi h�n molempia k�si�ni, ny�k�hytti p��t��n ja katosi kuin nuoli. Min�
seisoin kauvan paikalla ja seurasin h�nt� silmill�ni niinkauvan kuin mahdollista.
"Huomiseen! Huomiseen!" kaikui p��ss�ni, kun h�n oli kadonnut silmist�ni.
KOLMAS Y�.
T�n��n oli surullinen sadep�iv�, ilman auringon s�dett�, niinkuin tuleva vanhuutenikin.
Minua vallitsevat sellaiset omituiset ajatukset,  sellaiset kolkot tunteet, sellaiset minulle
viel� ep�selv�t kysymykset tunkeutuvat p��h�ni ja sit�paitsi puuttuu minulta tahtoa ja voimaa
niit� selvitt�m��n. Ei ole minun asiani selvitt�� kaikkia!
T�n��n emme tule n�kem��n toisiamme. Eilen, kun erosimme toisistamme, rupesivat pilvet
taivasta peitt�m��n ja nousi sumu. Min� sanoin ett� huomenna tulee huono p�iv�; h�n ei
vastannut, h�n ei tahtonut puhua itse�ns� vastaan. H�nelle on t�m� p�iv� selv� ja kirkas eik�
yksik��n pilvi synkist� heid�n onneansa.
"Jos sataa, emme tule n�kem��n toisiamme", sanoi h�n,  "sitten en min� tule."
Min� luulin ettei h�n v�litt�isi t�m�n p�iv�n sateesta, mutta h�n ei tullut.
Eilen oli kolmas kohtauksemme, kolmas valoisa y�mme.
Mutta kuinka tekev�tk��n ilo ja onni ihmisen kauniiksi! Kuinka syttyyk��n syd�n
rakkaudesta! Tuntuu niinkuin tahtoisi vuodattaa syd�mens� vieraasen syd�meen, niinkuin
toivoisi, ett� kaikki olisi iloista, kaikki hymyilisi. Ja kuinka tarttuvaista onkaan t�m� ilo! Eilen
oli h�nen sanoissaan niin paljon viehkeytt�, niin paljon syd�men hyvyytt�. Kuinka
syd�mellisesti h�n minua kohteli, kuinka h�n minua hyv�ili, kuinka h�n syd�nt�ni rohkaisi!
Oi, kuinka paljon viehkeilemist� kutsuukaan onni esihin! Ja min�k�?& Min� pidin kaikkia
kultana, min� ajattelin, ett� h�n&
Mutta, Jumalani, kuinka saatoin min� ajatella! Kuinka saatoin min� olla niin sokea, kun
kaikki oli toisen valtaamaa,  kun h�nen lempeytens�, h�nen rakkautensa minuun ei ollut
muuta kuin ilo toisen pikaisesta j�lleen n�kemisest�, toivo, antaa minunkin ottaa osaa h�nen
ilostaan. Ellei h�n olisi tullut, niin olisimme turhaan odottaneet ja h�n olisi surullinen ja
alakuloinen. Kaikki h�nen liikkeens� eiv�t muutoin olisi niin herttaiset ja keve�t. Ja,
omituista, h�nen huomaavaisuutensa minua kohtaan oli kaksinkertainen, ik��nkuin tahtoisi
h�n vaistomaisesti tuhlata minulle, mit� h�n itse itselleen toivoi. Nastjenkani n�ytti vihdoin
niin hell�tuntoiselta ik��nkuin h�n k�sitt�isi, ett� min� h�nt� rakastan, ik��nkuin h�n
armahtaisi minun kurjaa rakkauttani. Ollessamme itse onnettomat, tunnemme paremmin
toistenkin onnettomuutta.
Min� tulin h�nen luokseen avonaisella syd�mell�, ja odotin tuskin j�lleen n�kemist�. Min� en
tuntenut edelt�p�in, mit� min� nyt tunnen, min� en tuntenut ettei kaikki vie toivottuun
loppuun. H�n loisti ilosta, h�n odotti vastausta. Vastaus oli h�n itse. H�nen piti tulla, h�nen
huudolleen rient�� esiin. Nastjenka tuli koko tunnin varemmin kuin min�. Alussa nauroi h�n
kaikelle, kullekin sanalleni. Min� olin alkanut puhumaan, mutta pian vaikenin min�.
"Tied�ttek� te, miksi min� olen niin iloinen?" sanoi h�n,  "niin iloinen, teid�t n�hdess�ni?
Miksi min� teit� t�n��n niin rakastan?"
"Noh miksi?" kysyin min� ja syd�meni lakkasi sykkim�st�.
"Min� rakastan teit� sent�hden, koska te ette ole rakastunut minuun. Joku toinen tulisi teid�n
sijassanne levottomaksi, tunkeilevaksi ja valittavaksi, mutta te olette kokonaan toisin."
Sen ohessa puristi h�n k�tt�ni niin lujasti, ett� min� melkein huusin.
H�n nauroi.
"Jumalani! Mik� yst�v� te olettekaan!" alkoi h�n minuutin kuluttua hyvin totisena.
"Tosiaankin on Jumala l�hett�nyt teid�t minulle! Mik� olisi minusta tullut, ellei minulla olisi
teit�! Kuinka omaa hy�ty� pyyt�m�t�n te olettekaan! Jos min� joudun naimiseen, tulemme
sangen l�heisiksi yst�viksi, enemm�n kuin veljiksi. Min� olen teit� rakastava, melkein yht�
paljon, kuin h�nt�kin& "
Mieleni k�vi, t�ss� silm�nr�p�yksess�, hyvin raskaaksi, mutta jotakin pilkantapaista liikkui
syd�mess�ni.
"Teill� on kuume", sanoin min�, "te pelk��tte, te ajattelette ettei h�n tulekkaan."
"Todellako?" vastasi h�n.  "Jos olisin v�hemmin onnellinen, niin uskon, ett� itkisin teid�n
ep�uskonne, teid�n soimauksienne t�hden. Muutoin te saatatte minut j�rkeeni j�lleen. Mutta
min� ajattelen per�st�p�in ja nyt tunnustan min� teille, ett� te sanoitte totuuden. Niin! Min� en
ole omassa vallassani. Min� el�n kokonaan odotuksessa ja tunnen kaikki ehk� liian helposti.
Nyt kyllin tunteista!"
Sill'aikaa kuulimme askeleita ja h�m�r�ss� n�kyi er�s ohikulkija, joka astui meit� kohti. Me
vapisimme molemmat, Nastjenka oli melkein huudahtaa. Min� p��stin h�nen k�tens� irti ja
tein liikkeen ik��nkuin aikoisin menn�. Mutta me petyimme, se ei ollut h�n.
"Mit� te pelk�sitte? Miksi laskitte k�teni irti?" sanoi Nastjenka ja ojensi sen uudestaan
minulle. Me tahdomme yhdess� kohdata h�nt�. Min� tahdon, ett� h�n n�kee, kuinka me
rakastamme toinen toistamme."
"Kuinka me rakastamme toinen toistamme? huudahdin min�.
"Oi, Nastjenka, Nastjenka!" ajattelin min�.  "Kuinka paljon olet sin� n�ill� sanoilla
sanonut! Sellaisesta rakkaudesta, Nastjenka, tulee syd�n kylm�ksi ja kovin ahdistetuksi.
K�tesi on kylm�, minun on kuuma niinkuin tuli. Kuinka sokea oletkaan Nastjenka!& Oi,
kuinka sanomattomasti onnellinen on ihminen monessa silm�nr�p�yksess�! Mutta min� en
voi olla sinulle paha!"
Vihdoin oli syd�meni liian t�ysi.
"Kuulkaas, Nastjenka", huudahdin min�.  "Tied�ttek� mit� min� toimitin koko p�iv�n?"
"Noh mit�? Kertokaa pian. Miksi olitte te t�h�n asti vaiti?"
"Ensiksi, Nastjenka, kun olin toimittanut kaikki asianne, antanut kirjeenne, ollut hyvien
tuttavainne luona, sitten & sitten menin kotiin ja laskeusin nukkumaan."
"Eik� enemp��?" keskeytti h�n minua nauraen.
"Melkein ei sen enemp��", vastasin min� v�kivaltaisella mielen maltilla, sill� min� tunsin
kuinka silm�ni t�yttyiv�t tyhmill� kyyneleill�.  "Min� her�sin j�lleen n�kemisemme
hetkeksi, niinkuin en olisi nukkunut. Min� en tied� kuinka oli laitani. Min� l�ksin kertoakseni
teille kaikki, ik��nkuin aika seisoisi hiljaa minua varten, ik��nkuin tunnelma, tunne pysyisi
ikuisesti minussa el�v�n�, ik��nkuin minuutti kest�isi ijankaikkisesti ja pysyisi koko el�m�n
ajan yhdess� kohdin minua varten& Her�tty�ni tuntui minusta, ett� kauvan tunnettu,
aikaisemmin jossakin kuultu, unhoitettu, suloinen, soitannollinen aihe nyt taasen sukelsihe
muistossani esihin ja nyt& "
"Voi, Jumalani", keskeytti Nastjenka,  "kuinka oli siin� kaikki? Min� en ymm�rr�
sanaakaan siit�."
"Voi, Nastjenka, min� tahtoisin jollakin tavalla kuvailla t�t� omituista vaikutusta", aloitin
min� valittavalla ��nell�, miss� viel� k�tkeytyi toivo, vaikka kaukainenkin.
"Kyllin, lakatkaa jo!" sanoi h�n ja kaikki ilmasi yhdess� silm�nr�p�yksess� veitikkaa!
Yht'�kki� tuli h�n tavattoman puheliaaksi ja iloiseksi. H�n otti k�sivarteni, nauroi ja tahtoi
minuakin nauramaan, ja jokainen kolkompi sana minulta her�tti h�ness� syd�mellisen ja
pitk�n naurun& Min� rupesin suuttumaan,  h�n lakkasi �kki� veikistelem�st�.
"Kuulkaas", alkoi h�n,  "minun pit�isi olla kiitollinen siit�, ettette ole rakastuneet minuun.
Sen mukaan on ihminen k�ytett�v�! Mutta kuitenkin, taipumaton herrani, tulisi teid�nkin
kiitt�� minua siit�, ett� min� olen niin yksinkertainen. Min� puhun teille kaikkia, kaikki
hulluudetkin, mitk� p��h�ni p�lk�ht�v�t."
"Kuulkaas! Kello on yksitoista", sanoin min�,  kun m��r�tty kellonly�nti kaikui kaukaisesta
raatihuoneen tornista. H�n k�vi �kki� hiljaiseksi ja lakkasi nauramasta ja luki ly�nnit.
"Niin, yksitoista", sanoi h�n vihdoin aralla, ep�vakavalla ��nell�.
Oitis kaduin, ett� pelj�stytin h�nt� ja sain h�net lukemaan kellon ly�nnit ja kirosin itse�ni
t�st� ilkeyden kohtauksesta. Min� tulin murheelliseksi h�nen t�htens�, enk� tiet�nyt kuinka
minun piti korjata tuota erehdyst�ni. Min� rupesin lohduttamaan h�nt�, hakemaan syit� h�nen
poissa-oloonsa ja luettelemaan monenlaisia arveluita. Ei ket��n ollut helpompi pett�� kuin
h�nt� t�ss� silm�nr�p�yksess� ja jokainen kuulee ilolla sellaisina hetkin� v�hint�kin
lohdutusta ja on tyytyv�inen, ett� edes jonkinmoista puolustusta l�ytyy.
"Niinp�, se on naurettava asia", aloin min� innokkaana ja ylpe�n� todistuksieni tavattomasta
selvyydest�. "Ei h�n voinut tulla, te ja min� petyimme, Nastjenka, niin ett� kadotin
ajanlaskunkin& Ajatelkaas vain& Ehk� on h�n saanut jonkun kirjeen. Otaksuttuna ettei h�n
voinut tulla, on h�n kirjeellisesti antava tiedon siit�, eik� taas kirje voi varhemmin saapua
kuin huomenna. Min� menen huomenna sit� hakemaan ja annan teille oitis tiedon. Viel�
l�ytyy tuhansia mahdollisuuksia j�lell�. Kenties ei h�n ollut kotona kun kirje saapui ja ehk'ei
h�n viel� ole sit� lukenutkaan! Kaikki on mahdollista!"
"Niin, niin!" sanoi Nastjenka,  "sit� en ajatellut. Luonnollisesti, kaikki on mahdollista",
pitkitti h�n puheliaasti. Mutta h�nen ��ness��n oli surullinen ep�sointu, toinen takana
piileksiv� ajatus.
"Kuulkaas nyt, mit� teid�n on teht�v�", pitkitti h�n. "Menk�� huomenna niin varhain kuin
mahdollista ja jos jotakin saatte, niin antakaa minulle siit� oitis tieto. Tied�tteh�n jo, miss�
min� asun." Ja h�n ilmoitti minulle osoitteensa.
Sitten tuli h�n �kki� niin lempe�ksi ja kainoksi minua kohtaan. H�n n�ytti tarkkaavaisesti
kuuntelevan sanojani. Mutta tehty�ni h�nelle muutamia kysymyksi�, vaikeni h�n, joutui
h�mille ja k��nsi kasvonsa pois. Min� katselin h�nen silmiins�  todellakin, h�n itki.
"Kuinka? Onko se mahdollista? Voi! Mik� lapsi te olettekaan! Lakatkaa toki!"
H�n yritti nauramaan, tyynnytt��kseen itse��n, mutta h�nen vartalonsa vavahteli ja rintansa
kohosi.
"Ajattelin teit�", huomautti h�n pitemm�n vaikenemisen j�lkeen.  "Te olette niin hyv�, ett�
minun t�ytyisi olla kivest�, ellen sit� huomaisi. Tiet�k��s, mit� mieleeni juuri nyt tuli? Min�
vertailin teit� molempia. Miksi on h�n  ettek� te? Miksi ei h�n ole niinkuin te! H�n on teit�
huonompi, vaikka min� rakastan enemm�n h�nt� kuin teit�."
Minulla ei ollut mit��n vastattavaa. H�n n�kyi odottavan vastausta.
"Luultavasti en ole viel� h�nt� oikein k�sitt�nyt taikka en tunne viel� h�nt� t�ydellisesti.
Tiet�k��s, min� pelk�sin h�nt� oikein. H�n oli aina niin totinen, oikeastaan ylpe�.
Luonnollisesti tied�n, ett� h�n vain sellaiseksi n�ytt�ytyy, ett� h�nen syd�mess��n on
enemm�n hellyytt� kuin minun. Min� muistan kuinka h�n minua silloin katseli kun min�
kimppuineni tulin h�nen luoksensa. Mutta aina min� kunnioitan h�nt� ja tuntuu ik��nkuin
emme seisoisi samalla asteella."
"Ei, Nastjenka", vastasin min�,  "se merkitsee, ett� te rakastatte h�nt� enemm�n kuin
kaikkia maailmassa ja paljon enemm�n kuin itse�nne."
H�n vaikeni ja puristi voimallisesti k�sivarttani. Min� en voinut mit��n puhua liikutuksesta.
Niin kului muutama aika.
"H�n ei tosiaankaan tule t�n��n!" sanoi h�n vihdoin. "On jo liian my�h�ist�."
"Huomenna h�n tulee", vastasin min� jotenkin luottavaisesti.
"Niin", sanoi h�n taaskin iloisemmasti. "Nyt huomaan itsekin, ett� h�n vasta huomenna tulee.
Siis, n�kem��n asti! Huomiseen! Jos sataa, niin en tule ehk� tulemaan. Mutta ylihuomenna
tulen joka tapauksessa, tulkoon sitten mit� tahansa. Tulkaa joka tapauksessa t�nne, min�
tahdon n�hd� teid�t."
Ja sitten, kun j�ttelimme hyv�sti, antoi h�n k�tens� minulle ja sanoi, katsoen kirkkaasti
minuun:
"Nyt olemme ainiaaksi yhdistetyt. Eik� niin?"
"Oi, Nastjenka, Nastjenka! Jospa te tiet�isitte, kuinka yksin�iseksi min� tunnen itseni!"
Kun kello l�i yhdeks�n, en voinut en��n huoneessa istua, pukeuduin ja menin, huolimatta
pahasta ilmasta, ulos. Min� olin siell� ja istuin penkill�mme. Min� menin h�nen kadullensa,
h�pesin ja k��nnyin ymp�ri katsomatta h�nen ikkunaansa. Murheissani ja surussani tulin min�
kotiin. Mik� raskas aika! Jos olisi kaunis ilma ollut, niin olisin koko y�n k�vellyt.
Mutta huomenna siis!
Ei ollut kirjett� t�n��nk��n. Niinh�n t�ytyi ollakin. He ovat jo yhdess�.
NELJ�S Y�.
Hyv� Jumala, kuinka kaikki p��ttyi!
Min� tulin kello yhdeks�n. H�n oli jo siell�. Min� huomasin h�nen jo kaukaa. H�n seisoi,
niinkuin silloin, ensi kohtauksessamme, rannalla, kyyn�rp��t nojautuneina k�sipuihin, eik�
kuullut, ett� min� h�nt� l�hestyin.
"Nastjenka!" huusin min� h�nelle, taistellen tuskalla liikutustani vastaan.
H�n k��ntyi rivakkaasti puoleeni.
"Noh", sanoi h�n, "nopeasti!"
Katselin h�nt� h�mm�styneen�.
"Noh, miss� on kirje? Toitteko te kirjeen?"  kertoi h�n, pit�en k�dell��n kiinni k�sipuusta.
"Ei, ei minulla ole kirjett�", sanoin vihdoin.
 "Eik� h�n sitten viel�k��n ole t��ll�?"
H�n kalpeni kauheasti ja katseli minua kauvan aikaa liikkumatoinna.
Min� olin h�vitt�nyt h�nen viimeisen toivonsa.
"No niin, Jumala olkoon h�nen kanssansa", sanoi h�n vihdoin sortuneella ��nell�.  "Jumala
h�nen kanssansa, kun h�n minut niin j�tt��".
Viel� muutaman silm�nr�p�yksen s�ilytti h�n mielenmalttinsa, mutta �kki� k��ntyi h�n
poisp�in, nojasi k�sipuihin ja purskahti itkuun.
"Jo on kyll�ksi, jo on kyll�ksi!" varoitin min�. Mutta minulla ei ollut voimaa pitkitt�� ja mit�
olisin min� sanonut?
"�lk�� koettako lohduttaa minua," sanoi h�n. "�lk�� puhuko h�nen puolestansa, �lk��
sanoko, ett� h�n tulee, h�n ei olisi niin julmasti, niin syd�mett�m�sti j�tt�nyt minut, niinkuin
h�n on tehnyt. Miksi? Miksi? Oliko ehk� jotakin kirjeess�ni, tuossa onnettomassa
kirjeess�ni?"
H�nen ��nens� tukehtui kyyneltulvaan.
"Oi kuinka sanomattomasti hirve�t� t�m� onkaan!" pitkitti h�n. "Ei rivi�k��n! Jos h�n edes
olisi vastannut minulle, etten min� ole h�nelle tarpeellinen, ett� h�n hylk�� minut. Mutta nyt,
ei rivi�k��n kolmeen p�iv��n! Kuinka helppoa on h�nelle loukata kurjaa, turvatointa tytt��,
jonka rikos on siin�, ett� h�n rakastaa h�nt�. Oi, mit� olenkaan k�rsinyt n�in� kolmena
p�iv�n�! Jumalani! Jumalani! Kun min� muistelen, ett� min� ensiksi tulin h�nen luokseen,
ett� min� alensin itseni h�nen edess��n, itkin! Ja sitten!& Kuulkaas", sanoi h�n minuun
k��ntyneen�, samalla kuin h�nen mustat silm�ns� loistivat,  "ei voi se niin olla, se on
luonnotonta! Te taikka min� olemme pettyneet. Ehk'ei h�n ole viel� kirjett� saanut? Ehk'ei
h�n t�h�n silm�nr�p�ykseen asti tied� mit��n, kuinka on mahdollista, sanokaas minulle
Jumalan t�hden, selitt�k��s minulle & min� en voi k�sitt�� niin raakaa kohtelua.
"Ei sanaakaan! Kurjimmallekin ihmiselle maailmassa osoitetaan toki s��li�! Ehk� on h�n
kuullut jotakin, ehk� on joku parjannut minua. Mik� on teid�n ajatuksenne?"
"Kuulkaas minua, Nastjenka, huomenna menen min�, teid�n nimess�nne, h�nen luokseen."
"Ent� sitten?"
"Min� kysyn h�nelt� kaikkea, kerron h�nelle kaikki."
"Ent� sitten? Ent� sitten?"
"Te kirjoitatte kirjeen h�nelle. �lk�� kielt�k�, Nastjenka. Min� vaadin h�nt� huolehtimaan
teist�, h�n on saapa tiet�� kaikki ja jos& "
"Ei, yst�v�ni, ei," keskeytti h�n minua.  "Jo on kylliksi! Ei sanaakaan en��n, ei ainoatakaan
sanaa minulta eik� rivi�k��n.  Kyllin! Min� en tunne h�nt� en��n, enk� rakasta h�nt�
en��n! Min� olen h�net unoh & tava!"
H�n ei puhunut loppuun.
"Rauhoittukaa, Nastjenka. Sijoittukaa t�nne", sanoin min�, vieden h�net penkille.
"Min� olen levollinen. Kyllin! Se on ohitse! Ne on kyyneleit�, ne kuivuvat."
Syd�meni oli t�ysi. Min� koetin puhua, mutta turhaan.
"Kuulkaas minua", pitkitti h�n, tarttuen k�teeni, "sanokaas minulle, etteh�n te olisi niin
menetellyt? Etteh�n olisi j�tt�nyt sit�, joka itse tuli luoksenne, etteh�n olisi viskanneet h�nen
kasvoihinsa h�pe�llist� pilkan naurua h�nen heikon, tyhm�n syd�mens� vuoksi! Te olisitte
s��st�nyt h�nt�. Te olisitte ajatellut ett� h�n on yksin, ettei h�n ymm�rt�nyt pit�� huolta
itsest�ns�, ettei h�n osannut varoa itse��n rakkaudesta teihin, ett� h�n on viaton & ettei h�n
ole tehnyt mit��n. Oi, Jumalani, Jumalani!"
"Nastjenka!" huudahdin min�, voimatta liikutustani hillit�. 
"Nastjenka! Te kiusaatte minua! Te revitte syd�meni rikki; Nastjenka!
Min� en voi kauvemmin vaijeta! Minun t�ytyy vihdoin ilmaista, mit�
syd�mess�ni piilee."
Min� hypp�sin yl�s. H�n tarttui k�teeni ja katseli kummastuksella minua.
"Mik� on teill�?" kysyi h�n vihdoin.
"Kuulkaas minua, Nastjenka", sanoin min� p��tt�v�sti. Mit� min� nyt tulen teille sanomaan
on kaikki mielet�nt�, kaikki tyhm��! Min� tied�n, ettei se koskaan tule tapahtumaan, mutta
kuitenkaan en voi vaijeta. Edelt�p�in rukoilen teit� anteeksi antamaan minulle."
"Kuinka? Mik� on teid�n?" kysyi h�n, lakaten itkem�st� ja katsellen l�pitunkevasti minua
samalla kuin omituinen uteliaisuus loisti h�nen kummastelevissa silmiss��n.
"Se on mahdotointa. Mutta min� rakastan teit�, Nastjenka! Siin� se on. Nyt on kaikki sanottu.
Nyt n�ette, jos te voitte niin puhua minun kanssani, kuin te ennen puhuitte, jos te vihdoin
voitte kuulla, mit� min� tulen teille puhumaan& "
"Mit�? Mit� on siit� tuleva?" keskeytti Nastjenka minua.  "Min� tiesin hyvin, ett� te
rakastatte minua, mutta minusta n�ytti, ett� te vain v�h�n rakastatte minua. Voi! Jumalani!"
"Alussa oli rakkauteni v�h�inen, Nastjenka, mutta nyt on se yht� vahva kuin teill�kin,
silloinkuin te kimppuinenne tulitte h�nen luoksensa. Ja viel�p� enemm�nkin, koska h�n ei
silloin rakastanut ket��n, vaikka te rakastitte."
"Mit� sanotte minulle? Min� en ymm�rr� laisinkaan. Mutta sanokaas minulle, miksi se  se
on ei miksi, vaan mist� syyst� te niin ja niin kerran& Jumalani! Min� puhun tyhm�sti! Mutta
te& "
Ja Nastjenka joutui t�ydellisesti h�mille. H�n l�i silm�ns� alas.
"Mit� tulee minun tehd�, Nastjenka? Min� olen syyllinen, min� olen v��rin menetellyt&
Mutta ei, ei, min� en ole syyllinen, sen tunnen min�, koska syd�meni sanoo, ett� minulla on
oikein, koska min� en mitenk��n voi teit� loukata. Min� olin yst�v�nne, mutta min� en ole
itse�ni muuttanut, min� olen viel�kin yst�v�nne. Katsokaas, Nastjenka, kyyneleeni valuvat.
Valukoot, ne eiv�t ket��n vahingoita. Ne kuivuvat j�lleen& "
"Mutta istahtakaa," sanoi h�n.
"Ei, Nastjenka, min� en tule istumaan. Min� en voi kauvemmin olla t��ll�, te ette saa minua
en��n n�hd�. Min� sanon teille kaikki ja sitten menen. Min� tahdon vain sanoa ettette koskaan
olisi saanut tiet��, ett� min� teit� rakastan. Min� olisin salaisuuteni k�tkenyt. En tahtoisi
nytk��n t�ss� silm�nr�p�yksess� vaivata teit� itsekk�isyydell�ni. En! Mutta min� en voinut
kauvemmin kest��. Te puhutte itse siit�, te olette syyllinen, te olette kaikkeen syyllinen, vaan
min� en ole syyllinen. Te ette voi karkoittaa minua luotanne pois."
"En, en! Min� en karkoita teit�," sanoi Nastjenka, salaten suruaan niin paljon kuin
mahdollista.
"Te ette karkoita minua pois. Ei! Mutta minun t�ytyy itse paeta. Min� tulen menem��nkin,
mutta sit� ennen t�ytyy minun sanoa kaikki, koska, t�ss� puhuessamme, en saattanut istua
rauhallisesti, koska, teid�n itkiess�nne, tunsin syd�mess�ni olevan niin paljon rakkautta teihin,
Nastjenka, niin paljon rakkautta. Ja katkera on tunne, etten min� t�ll� rakkaudellani voi teit�
auttaa. Min� en voinut vaijeta, minun t�ytyi puhua, Nastjenka, minun t�ytyi puhua!"
"Niin, niin! Puhukaatte, puhukaatte niin minun kanssani!" sanoi Nastjenka harvinaisella
liikutuksella. "Teist� n�ytt�� ehk� kummalliselta, ett� min� niin puhun teid�n kanssanne,
mutta & puhukaatte! Min� tulen vastaamaan teille, kertomaan teille kaikki."
"Te s��litte minua, Nastjenka, vain s��litte, yst�v�ni! Mit� on tapahtunut, on tapahtunut. Ja
mit� on sanottu, ei voida k��nt�� eik� v��nt��. Eik� niin? Nyt tied�tte kaikki. N�hk��s, se on
ydinkohta! Hyv�, se on kaikki oivallista. Mutta kuulkaas nyt: kun te tuolla istuitte ja itkitte,
ajattelin min� itsekseni  voi! sallikaa minun sanoa, mit� min� ajattelin, ett� 
luonnollisesti, se ei voi niin olla, Nastjenka!  min� ajattelin, ett� te ette ehk� jostakin
kaukaisesta syyst� rakasta minua en��n. Sitten ajattelin min� jo eilen ja toissap�iv�n�,
Nastjenka  ett� min� saisin tuntea, ett� teid�n ehdottomasti t�ytyy rakastaa minua.
Olettehan itsekin sanonut, ett� te jo melkein rakastatte minua. Mit� enemp��? Se onkin
melkein kaikki, mit� min� tahdoin sanoa, viel� on sanottavana, mitenk� sitten olisi, jos te
minua rakastaisitte  ei mit��n enemp��! Kuulkaas, yst�v�ni, olettehan toki aina yst�v�ni 
min� olen luonnollisesti kurja, yksinkertainen, v�h�p�t�inen ihminen. Mutta siit� ei ole
kysymyst�  ja min� sanon sen vain murheella, Nastjenka,  mutta min� rakastaisin teit�
niin, niin paljon, ett� sittenkin kuin te viel� rakastaisitte h�nt�, jota en min� tunne, te ette
kuitenkaan tulisi huomaamaan, ett� minun rakkauteni miss��n suhteessa olisi teille vaivaksi.
Te saisitte vain joka minuutti tuntea, ett� teid�n vieress�nne sykkii kiitollinen, niin kiitollinen,
l�mmin syd�n, joka teille& Oi, Nastjenka, Nastjenka! Mit� olettekaan te tehnyt minusta!"
"�lk�� itkek�, min� en tahdo, ett� te itkisitte," sanoi Nastjenka, rivakkaasti nousten. 
"Tulkaa, nouskaa yl�s, tulkaa minun kanssani, �lk�� itkek�," sanoi h�n pyyhkiess��n
kyyneleit�ni taskuliinallaan.  "Tulkaa nyt, ehk� sanon min� teille jotakin& Niin, nyt on h�n
j�tt�nyt minut, nyt on h�n unohtanut minut, vaikka min� h�nt� viel� rakastan  min� en
tahdo teit� pett��  mutta kuulkaas, vastatkaa minulle. Jos min� esimerkiksi & tulisin
rakastamaan teit�, se on & jos min� vain& Voi, yst�v�ni! Kuinka saatan sit� ajatella, ett�
min� teit� loukkasin, kun min� nauroin teid�n rakkaudellenne, kun kiitin teit� siit�, ettette
olleet minuun rakastuneet! Oi, Jumalani! Kuinka on se mahdollista, etten min� edelt�p�in sit�
huomannut, ett� min� olin niin tyhm�, mutta& Nyt olen p��tt�nyt sanoa teille kaikki."
"Kuulkaas, Nastjenka, tied�ttek� mit�? Min� menen pois luotanne. Todellakin tuotan min�
teitte vain vaivaa. Nyt on teill� omantunnon nuhteita siit�, ett� te nauroitte. Min� en tahdo, en
varmaankaan, ett� te paitsi murhettanne& Min� tietysti olen syyllinen, Nastjenka, mutta
suokaa anteeksi minulle."
"Pys�htyk��, kuulkaa minua loppuun,  voitteko te odottaa?"
"Mit� varten odottaa? Mit�?"
"Min� rakastan h�nt�. Mutta se on ohimenev��, sen t�ytyy menn� ohitse, muutoin ei ole se
mahdollista. Se meneekin jo ohitse, min� huomaan sen. Kuka tiet��, ehk� menee se jo t�n��n
ohitse, koska min� h�nt� vihaan, koska h�n minua pilkkasi, sill'aikaa kuin te t�ss� itkitte
minun kanssani, koska te ette minua halveksi kuten h�n, koska te rakastatte minua, eik� h�n
minua rakasta, ja vihdoin koska min� teit� rakastan  jopa todella, aivan niinkuin tekin
rakastatte minua. Olenhan sen itse ennen teille sanonut, ja te olette sen itsekin kuullut. 
Sent�hden rakastan min� teit�, koska te olette h�nt� parempi, koska te olette h�nt�
kunniallisempi, koska, koska h�n& "
H�nen liikutuksensa oli niin vahva, ettei h�n voinut puhua, h�n pani p��ns� minun
olkap��lleni, sitten rinnalleni ja itki katkerasti. Min� lohdutin h�nt�, puhuin h�nelle mutta h�n
ei voinut kuulla, puristi aina k�tt�ni ja sanoi kyynelten valuessa:
"Odottakaa, odottakaa, pian min� lakkaan. Min� tahdon teille sanoa& �lk�� ajatelko, ett�
n�m� kyyneleet  se on vain heikkoutta, odottakaa kunnes se menee ohitse."
Vihdoin lakkasi h�n, pyyhki kyyneleet pois ja me menimme eteenp�in. Min� tahdoin puhua,
mutta h�n pyysi aina minua odottamaan. Me mykistyimme. Vihdoin h�n toipui ja rupesi
puhumaan.
"Nyt viimeinkin", alkoi h�n heikolla, vapisevalla ��nell�. "�lk�� ajatelko, ett� min� olen
ep�vakainen ja huikenteleva, ett� min� niin helposti ja pian voin unohtaa. Min� rakastin h�nt�
kokonaisen vuoden ja vannon Jumalan nimess�, etten koskaan, en koskaan ajatuksissani ollut
uskoton h�nelle. H�n pilkkasi minua, Jumala olkoon h�nen kanssaan! Mutta h�n haavoitti ja
loukkasi syd�nt�ni. Min� en rakasta h�nt� en��n, koska min� vain sit� voin rakastaa, joka on
jalomielinen, joka minua ymm�rt��, joka on rehellinen, koska itsekin olen sellainen eik� h�n
ole arvoiseni  niin, Jumala olkoon h�nen kanssansa! Parempi on n�in, kuin ett� min�
my�hemmin olisin pettynyt toiveissani ja saanut kokea millainen h�n on& Kuka tiet��, hyv�
yst�v�ni," pitkitti h�n, puristaen k�tt�ni, "kuka tiet��, ehk� oli koko rakkauteni vain
itsepetosta, mielikuvitusta, ehk� sai se alkunsa v�h�p�t�isyyksist�, siit�, ett� min� elin
mummoni toimissa! Kenties t�ytyy minun er�st� toista rakastaa, ei h�nt�, vaan er�st� toista,
joka s��li minua ja & ja & j�tt�k��mme h�net," keskeytti Nastjenka, nyyhkyen
liikutuksessaan, "min� tahtoisin vain viel� teille sanoa, ett� jos te huolimatta siit�, ett� min�
h�nt� rakastan  ei, rakastin  ja jos te huolimatta siit� & viel� sanotte & jos te tunnette,
ett� rakkautenne on kyllin suuri karkoittamaan syd�mest�ni varhaisemman rakkauden. Jos
tahdotte minua armahtaa, jos ette tahdo j�tt�� minut yksin kohtaloni varaan, ilman lohdutusta,
ilman toivoa, jos te tahdotte rakastaa minua aina, jos te minua nyt rakastatte, niin vannon
min� teille ett� kiitollisuus & ett� rakkauteni tulee vihdoin olemaan teid�n rakkautenne
arvoinen& Tahdotteko nyt ottaa k�teni vastaan?"
"Nastjenka," huusin min� nyyhkyen, "Nastjenka! Oi, Nastjenka!"
"Riitt�� jo!" sanoi h�n, tuskin hilliten itse��n, "nyt on jo kaikki sanottu, eik� niin? Niin  ja
te olette onnellinen ja min� olen onnellinen, eik� en��n sanaakaan siit�. Puhukaas jotakin
muuta!"
"Niin, Nastjenka. Kyllin siit�, nyt olen min� onnellinen. Nyt,
Nastjenka, nyt puhukaamme jotakin muuta, oitis, min� olen valmis."
Ja me emme osanneet puhua mit��n, me nauroimme, me itkimme, me puhuimme tuhannen
sanaa ilman mielt� ja yhteytt�. Milloin k�vimme k�yt�v�� pitkin, milloin k��nnyimme �kki�
ymp�ri ja menimme kadun poikki. Sitten taas pys�hdyimme ja astuimme rannalle. Me olimme
niinkuin lapset.
"Nyt el�n min� yksin�ni, Nastjenka," sanoin min�, "mutta huomenna  nyt olen min�,
Nastjenka, tietysti k�yh�, minulla on kaikkiaan tuhannen kaksisataa, mutta se ei tee mit��n."
"Tietysti, ei. Ja mummolla on el�ke, niin ettei h�n meit� rasita.
Meid�n t�ytyy kuitenkin ottaa mummo luoksemme."
"Luonnollisesti t�ytyy meid�n ottaa mummo luoksemme& Mutta
Matrenakin& "
"Niin ja meill� on Theklakin!"
"Matrena on hyvin hyv�, vaan yksi vika on h�nell�, ei ole h�nell� mielikuvitusvoimaa. Mutta
se ei ole vahingoksi."
"Se on yhdentekev�, he voivat molemmat olla yhdess�. Mutta huomenna tulette te
luoksemme."
"Kuinka? Teid�nk� luoksenne? Hyv�, min� olen valmis."
"Niin, te asutte meill�. Meill�, tuolla ylh��ll�, ullakkokamarissa. Se on tyhj�. Meill� on ollut
er�s vuokralainen, vanha vapaasukuinen nainen, mutta h�n on matkustanut pois ja mummo,
sen tied�n min�, tahtoo ottaa nuoren miehen. Min� kysyin h�nelt�, miksi nuorta miest�?
Siihen vastasi h�n: 'Se on parempi, min� tulen jo vanhaksi. Mutta �l� ajattele, Nastjenka, ett�
min� tahdon naittaa sinut.' Min�, n�hk��s, sanoin, ett� h�n sit� juuri tavoitti."
"Voi, Nastjenka!"
Ja me nauroimme molemmat ��neen.
"Nyt hyv�! Mutta miss� asutte te? Min� olen sen unohtanut."
"Tuolla punasen sillan luona, Barannikovin talossa."
"Se on suuri talo?"
"Niinp�, suuri se on."
"Oi, min� tied�n, kaunis talo. Mutta j�tt�k�� se ja muuttakaa meille."
"Huomenna, Nastjenka, jo huomenna! Min� olen v�h�n vuokraa velkaa, mutta se ei tee
mit��n. Min� saan pian palkkani."
"Mutta, tiet�k��s, ehk� rupean min� antamaan tuntia. Min� opetan itse�ni samalla kun opetan
muita."
"Sep� mainiota! Ja min� saan lahjapalkan palveluksesta, Nastjenka."
"Siis huomenna tulette vuokraajakseni."
"Niin, ja me menemme oopperaan, koska nyt annetaan 'Sevillan parturia'."
N�in puhellessamme kuljimme molemmat niinkuin sumussa, ett'emme tiet�neet mit� meiss�
tapahtui. Milloin pys�hdyimme ja puhuimme kauvan aikaa samalla paikalla, milloin
astuimme edes ja takaisin nauraen ja itkien. Nastjenka tahtoi �kki� kotiin, enk� min�
rohjennut pid�tt�� h�nt� ja tahdoin saattaa h�nt�. Me l�ksimme tielle ja nelj�nnestunnin
kuluttua saavuimme �kki� rannalle, j�lleen penkillemme. H�n huokaili ja uudelleen t�yttyiv�t
h�nen silm�ns� kyyneleill�. Min� nolostuin& Mutta h�n tarttui k�teeni ja me astuimme,
innokkaasti keskustellen, eteenp�in.
"On aika menn� kotiin, luulen min�; on jo kovin my�h�," sanoi Nastjenka vihdoin.
"Niinp� tosin, Nastjenka, mutta min� en saa nyt unta enk� mene kotiin."
"En min�k��n luullakseni tule nukkumaan. Mutta seuraattehan minua?"
"Joka tapauksessa!"
"Mutta nyt menemme, kuin menemmekin kotiin!"
"Kunniasanalla," vastasin min� nauraen.
"Tulkaa siis!"
"Menk��mme!"
"Katsokaas taivasta, Nastjenka! Huomenna tulee olemaan ihmetelt�v� p�iv�! Mik� sininen
taivas, mik� vieh�tt�v� kuuvalo! N�hk��s, tuo kellahtava pilvi nielee kuun. Katsokaas! Eip�,
se pilkist��kin esiin. N�ettek�?"
Mutta Nastjenka ei katsellut pilvi�; h�n seisoi vaijeten niinkuin kivettynyt. Silm�nr�p�yksen
kuluttua rupesi h�n vapisemaan ja hiipim��n l�hemmin minuun kiinni. H�nen k�tens� vapisi
k�sivarrellani. Min� katselin h�nt�. H�n nojautui viel� lujemmin minuun.
T�ss� silm�nr�p�yksess� meni er�s nuori mies ohitsemme. H�n pys�htyi �kki�, katsahti
l�pitunkevasti meihin ja astui sitten muutamia askeleita. Syd�meni vapisi.
"Nastjenka," sanoin min� puoli��neen, "kuka se on, Nastjenka?"
"Se on h�n!" vastasi h�n kuiskuttaen, l�heten yh� l�hemm�ksi minua.
Min� saatoin tuskin pysy� jaloillani.
"Nastjenka, Nastjenka! Sin�h�n se olet!" kuulin ��nen takanani ja samassa silm�nr�p�yksess�
astui tuo nuori mies muutaman askeleen meihin p�in.
Mik� huudahdus! Kuinka h�n s�ps�htik��n! Kuinka h�n irroittikaan itsens� minusta ja sy�ksi
h�nt� kohti! Min� seisoin ja silm�ilin heid�n j�lkeens� niinkuin kivettynyt. Mutta tuskin oli
h�n antanut k�tens� h�nelle ja heitt�ytynyt h�nen k�sivarsiinsa, kun h�n �kki� j�lleen k��ntyi
minun puoleeni, silm�nr�p�yksess� niinkuin myrsky, niinkuin salama, seisoi h�n luonani ja
ennenkuin ehdin malttaa mieleni, ymp�r�i h�n molemmin k�sivarsin kaulaani ja suuteli minua
innokkaasti. Sitten, sanaakaan sanomatta, sy�ks�hti h�n j�lleen h�nen luoksensa, tarttui h�nen
k�teens� ja veti h�net mukanaan pois.
Kauvan seisoin min� siin� ja katselin heid�n j�lkeens�& Vihdoin katosivat he silmist�ni.
AAMU.
Minun y�ni loppuivat aamulla. P�iv� ei ollut kaunis. Sateli ja ikkunaruutujani t�risytti raskaat
sadepisarat. Kamarissa oli h�m�r� ja ulkona surullista ja kolkkoa. P��t�ni kivisteli ja kuume
hiiviskeli j�seniss�ni.
"Kirje, batjuschka (herra). Se tuli kaupungin postissa", sanoi Matrena.
"Kirjekk�? Kelt�?" huusin min�, hyp�ten tuolilta yl�s.
"En tied�, batjuschka. Katsokaa, ehk� siin� on tieto, kelt� se on."
Mursin sinetin. Se oli h�nelt�. Nastjenka kirjoitti:
"Oi, antakaa anteeksi, antakaa anteeksi! Polvillani rukoilen min� teit� anteeksi antamaan
minulle. Min� olen pett�nyt teid�t ja itseni. Se oli uni, unikuva& Min� murehdin teist�
t�n��n: antakaa anteeksi, antakaa anteeksi! �lk�� syytt�k� minua, sill� en min� ole muuttanut
mielt�ni teist�. Min� sanoin, ett� tulen teit� rakastamaan ja nyt rakastankin min� teit� 
enemm�n kuin sit�. Oi, Jumala, jos min� voisin rakastaa teit� molempia yhdell� haavaa! Oi,
jos te toki olisitte h�nen�!"
"Oi, jos h�n olisi te!" tuli mieleeni. "Min� muistan sanojasi,
Nastjenka!"
"Jumala tiet��, mit� min� nyt tekisin puolestanne! Min� tied�n, ett� mielenne on raskas ja
murheellinen. Min� olen teit� loukannut, mutta tied�tteh�n, ett� rakastaessa ei kauvan
muisteta loukkausta. Ja rakastattehan te minua!"
"Kiitos teille, kiitos teille t�st� rakkaudestanne, koska se on muistossani k�tketty niinkuin
suloinen uni, jota viel� kauvan, her�tty�kin, muistellaan, koska min� ikuisesti olen muistava
sit� silm�nr�p�yst�, jolloin te niin veljellisesti syd�menne paljastitte minulle ja niin
jalomielisesti otitte minun murretun syd�meni vastaan sit� suojellaksenne ja parantaaksenne."
"Jos te annatte minulle anteeksi, niin on muistonne tuleva viel� kalliimmaksi ikuisen,
kiitollisen tunteen kautta teit� kohtaan, mik� et koskaan ole syd�mest�ni haihtuva. T�t�
muistelmaa olen min� uskollisesti s�ilytt�v�, syd�meni ei tule siit� eroamaan, siksi on se liian
luja. Viel� eilen k��ntyi se niin nopeasti sen puoleen takaisin, jolle se entuudestaan kuului."
"Me tulemme j�lleen kohtaamaan toisemme, te tulette meille; te ette kiell� sit� meilt�, te
tulette ikuisesti olemaan yst�v�ni ja veljeni. Ja kun te minut j�lleen n�ette, niin tulette
ojentamaan k�tenne minulle& Eik� niin? Tulettehan sen ojentamaan minulle! Olettehan
antanut minulle anteeksi, eik� niin? Rakastattehan minua niinkuin ennenkin?"
"Oi, rakastakaa minua, �lk�� hylj�tk� minua, koska min� t�ll� hetkell� rakastan teit� niin
kovin, koska min� ansaitsen rakkauttanne & kallis yst�v�ni! Nousevalla viikolla on h��mme.
H�n on rakastuneena palannut takaisin eik� koskaan ollut h�n unohtanut minua. �lk��
vihastuko minuun sent�hden, ett� min� h�nest� kirjoitan. Mutta min� tahdon h�nen kanssansa
tulla teid�n luoksenne. Tekin tulette h�nt� rakastamaan. Eik� niin?"
"Suokaa anteeksi  ja rakastakaa teid�n Nastjenkaanne."
Min� luin verkalleen t�m�n kirjeen l�pi, kyyneleet valuivat silmist�ni.
Vihdoin putosi se k�sist�ni ja min� peitin kasvoni.
Hetken kuluttua astui Matrena huoneesen pitkitt��kseen h�m�h�kkien ajoa. Min� katselin
h�nt�. H�n oli viel� reippaann�k�inen eukko, mutta min� en tied� miksi  �kki� n�ytti h�n
minusta surulliselta, ryppyiselt� ja menehtyneelt�. En tied� miksi minusta huoneeni muuttui
vanhentuneen n�k�iseksi niinkuin tuo vanha nainenkin. Sein�t ja permantopalkit vaalenivat,
kaikki n�ytti kolkonn�k�iselt�. Min� en k�sit� miksi minusta tuntui niinkuin vastap��t� oleva
talo, katsoessani ikkunan l�pi, n�kyisi r�nsistyv�n, leikkausten murtuvan, koristusten
mustenevan ja muurien k�yv�n kirjaviksi.
Kenties tapahtui se syyst� ett� auringon s�de, mik� �kki� pilkisti pilvest� esihin, k�tkeytyi
j�lleen sadepilvien taakse ja kaikki synkistyi taasen silmiss�ni, taikka ehk� syyst� ett� koko
tulevaisuuteni n�ytti minusta niin ilottomalta ja murheelliselta ja min� huomasin itseni nyt
viisitoista vuotta vanhempana t�ss� samassa huoneessa, yht� yksin�isen� ja saman Matrenan
kanssa, joka kaikkina n�in� vuosina ei ollut tullut sen viisaammaksi.
Mutta, min�k� muisteleisin loukkaustani, Nastjenka? Min�k� nostaisin synk�n pilven sinun
h�iritsem�tt�m�n onnesi kirkkaalle taivaalle ja saattaisin katkerilla syyt�ksill� syd�mellesi
murhetta sek� valmistaisin salaisilla omantunnon nuhteilla tuskaa sinulle ihastuksen hetken�?
Min�k� murtaisin ainoatakaan noista hennoista kukkaisista, joita sin�, alttarille menness�si,
sidot mustiin kiharoihisi?& Oi, ei koskaan, ei koskaan! Loistakoon sinulle taivas kirkkaana!
Iloinen ja h�iritsem�t�n olkoon suloinen hymyilysi! Ollos siunattu siit� onnellisesta ja
suloisesta hetkest�, mink� sin� soit toiselle, yksitt�iselle ja kiitolliselle syd�melle!
Jumalani! kokonainen minuutti suloutta! Onko se sitten v�h�n  vaikkapa koko ihmisel�m�n
ajaksi?!
End of the Project Gutenberg EBook of Valkoisia �it�, by F. M. Dostojevsky
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOISIA �IT� ***
***** This file should be named 27319-8.txt or 27319-8.zip ***** This and all associated
files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/7/3/1/27319/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one the old editions will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States
copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in
the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and
trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for
the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies
of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any
purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may
be modified and printed and given away you may do practically ANYTHING with public
domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE
OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic
works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the
phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic
works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate
that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and
intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the
terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project
Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or
access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid
the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in
any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this
agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic
works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C
below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you
follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-
tm electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns
a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all
the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United
States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project
Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm
mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm
name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License
when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with
this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are
outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating
derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation
makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside
the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full
Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project
Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with
which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed,
viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project
Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public
domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying
any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase
"Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with
the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the
work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of
the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of
the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from
this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any
part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in
paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up,
nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form.
However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a
format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on
the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional
cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of
obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form.
Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in
paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or
distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing
Project Gutenberg-tm electronic works provided that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project
Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable
taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed
to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments
should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-
mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project
Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the
works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other
copies of Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work
or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you
within 90 days of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project
Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or
group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain
permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and
Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as
set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do
copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and
the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to,
incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or
computer codes that damage or cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of
Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party
distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT
YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF
WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN
PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK
OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE
OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF
SUCH DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in
this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if
any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work
from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your
written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect
to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the
person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive
the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may
demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this
work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND,
EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF
MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or
limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this
agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state
law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner,
any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm
electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless
from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from
any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project
Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project
Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats
readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new
computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is
critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm
collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project
Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and
the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational
corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status
by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is
64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted
by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but
its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office
is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, [phone], email
[e-mail]. Email contact links and up to date contact information can be found at
the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[e-mail]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support
and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed
works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array
of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are
particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable
donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and
it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these
requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written
confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance
for any particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the
solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations
from donors in such states who approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements
concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws
alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses.
Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and
credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of
electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are
confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make
donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our
new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.